Tämä on yksi yritys kuvata hyvin subjektiivista kokemusta, jonka olen saanut kokea ryhdyttyäni kustantamaan Tuomas Leväsen käännöksiä kirjojen muodossa. En osannut odottaa sellaista vastakkainasettelua, mikä ilmeni erityisesti teologisesti koulutettujen kanssa keskusteltaessa alkukielikysymyksistä. Fundamentalismi sai uuden muodon, jonka olemassaolosta en ollut lainkaan tietoinen ennen Aramea-Suomi interlineaari, Paavalin kirjeet galatalaisille, efesolaisille ja filippiläisille -kirjan julkaisemista.
Ajattelin aloittaa sarjan, jossa jaan teille niitä ajatuksia ja oivalluksia, joita olen saanut valmistaessani Leväsen käännöksiä kirjoiksi.
Minä elän, en enää minä, vaan Kristus minussa
Ensimmäinen kohta, jossa todella pysähdyin ja luin tekstin uudelleen oli Galatalaisten 2:20 jakeessa, joka on meille kaikille Raamatun lukijoille tuttu. KR 33/38 kääntää kohdan seuraavasti:
ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
Arameasta käännettynä jae kuuluu seuraavasti:
Ja minut on ristiinnaulittu Messiaan kanssa, enkä minä enää elä, vaan Messias elää minussa, että minä, joka elän lihassa, eläisin Jumalan pojan uskollisuudessa – hänen, joka rakasti meitä ja antoi oman sielunsa meidän puolestamme.
Aramean mukaan me siis elämme Jumalan pojan uskollisuudessa. Elämämme perusta on siis se, että Jumalan Poika, Jeesus on uskollinen. Jumalan Pojan uskollisuus vapauttaa uskovan elämään ristiinnaulittua elämää ilman jatkuvaa pelkoa lankeemuksesta. Kyse ei ole sittenkään siitä, mitä ihminen ehtii ja yrittää, vaan siitä,että Jumala armahtaa. Jumalan armo ja rakkaus luovat perustan, jolla saamme kokea Jeesuksen uskollisuutta. Jeesus on sinetöinyt uskollisuutensa antamalla henkensä meidän edestämme. Suurempaa hintaa ei voida maksaa. Se kattaa kaiken. Koska hinta, joka on maksettu on niin korkea, voimme luottaa siihen, että armon ja rakkauden takaraja ei tule koskaan vastaan. Jokainen, joka haluaa elää elämänsä Herran Jeesuksen yhteydessä saa kokea hänen uskollisuutensa.
Ihan sama käännösvaihtoehto on mahdollinen suoraan Uuden testamentin alkukielestä eli kreikasta käännettäessä. Kr. pistis tarkoittaa sekä uskoa että uskollisuutta, samoin kuin adjektiivi pistos uskovaa ja uskollista. Se taas, nähdäänkö usko/uskollisuus Jumalan Poikaan kohdistuvaksi vai hänen meitä kohtaan osoittamaksi, on tulkintakysymys.