Me olemme kaikki törmänneet seurakuntadiakoniaan jossain muodossa. Osa meistä on ollut läsnä erilaisissa kerhoissa, vastaanotolla kertomassa vaikeuksistaan tai jopa ruokakassijonossa odottaen vuoroaan. Kokemukset diakoniasta saattaavat olla eri ihmisten kohdalla hyvinkin erilaisia. Osalle diakonia tarkoittaa elämän mielekkyyttä, osalle taas elämänsä katastrofin häpeällistä myöntämistä. (lisää…)
”Onko luomiskertomus historiallinen fakta?” on yhtä hyvä ja oikeutettu kysymys kuin kysymys: ”olemmeko me olemassa?” Vastaus on yksiselitteisen myönteinen, koska kaikella, mikä on, on oltava alkunsa. Kaiken takana vaikuttaa alkuperäinen syy, syy, joka selittää sen, miksi mitään on ylipäätään olemassa. (lisää…)
Onko Pyhä Henki persoona? Kas siinäpä kysymys. Äkkiseltään tuntuisi, ettei aihetta ole oikeastaan edes tarvetta käsitellä. Olemme kaikki niin yksimielisiä asiasta. Olen käsitellyt jo aiemmin kysymystä siitä, kuka Pyhä Henki on? Tuossa tekstissä sivuttiin myös kysymystä Pyhän Hengen persoonasta. Käytäntö on osoittanut, että vaikka Pyhästä Hengestä puhutaan paljon ja hänen uskotaan olevan persoona, niin siitä huolimatta Hänen persoonansa tulee kiellettyä tai latistettua käytännön uskonelämän alueella. (lisää…)
Kysymys siitä, mistä voi tietää olevansa pelastunut/ pelastettu tulee ajoittain vastaan. Kysymys nousee usein esiin kiusausten, ahdistusten ja koetusten aikana. Varmuus pelastuksesta on useimmiten horjuvimmillaan juuri silloin, kun pelastuksen toivoa tarvitaan eniten. Usko horjahtaa kokemusten kyseenalaistaessa Jumalan hyvyyttä. Tämä kysymys voi toki vaivata muutenkin. Mistä sitten tietää olevansa pelastunut? (lisää…)
Mitä on elää pelastettuna? Siinä onkin kysymys. Pelastus ja uskoon tulo samaistetaan helposti tavalla, joka jättää vastaamatta kysymykseen: mitä sitten? Pelastus ja uskoon tulo eivät ole tarkkaan ottaen synonyymejä, vaikka siltä saattaisi hätäisesti tarkasteltuna vaikuttaakin. Pelastus ja pelastuminen toteutuu ainakin kolmessa eri ulottuvuudessa. (lisää…)
Susi on voimakas peto, harvapa siihen yksin metsässä haluaa törmätä. Silti sekin on luojan luoma, kaunis ja ihmeellinen kaikessa julmuudessaan. Muinainen ihminen kesytti uskollisen koiransa susien suvusta. Otti palan luontoa haltuunsa, teki siitä vaarattoman ja kesyn, jalosti tarkoituksiinsa sopivaksi. Silloin tällöin taajamiin eksyy villejä susia, alistamattomia, ihmistä pelkäämättömiä ja siksi vaarallisia.
Tämä Aamulehdestä lainattu hieno otos (kuvaaja Dave Parker) inspiroi miettimään pedon luontoa. Kuvan susi kun ei ole sympaattinen karvaturri, vaan väijyvä saalistaja. (lisää…)
Viimeisimmät kommentit