Jumalan käskyt: Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia

Jumalan käskyt: Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia

Ensimmäinen käsky, ensimmäinen liiton sana, jonka Herra puhui, loi pohjan Herran ja israelilaisten välille. Kansa, jonka kanssa Israelin jumala teki liittonsa, oli vasta orjuudesta vapautettu. Kansa oli kadottanut identiteettinsä ja suhteensa Herraan. On huomattava, ettei liitto, jossa Israelin heimot elivät ennen lain antamista ollut suinkaan Mooseksen, eli lakiliitto, vaan Abrahamin liitto. Aabrahamin liitto oli liitto, joka sisälsi ainakin kolme lupausta. Ensinnäkin se sisälsi lupauksen maasta, jonka Herra oli antava Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Tämä lupaus annettiin jo Aabrahamin asuessa Kaldean Urissa. Toinen lupaus, jonka Herra antoi, oli lupaus lapsesta, jonka kautta Abramista olisi tuleva Aabraham, eli paljouksien isä. Kolmas lupaus oli ehkä kaikkein ihmeellisin. Jumala lupasi Aabrahamille, että hän on itse Aabrahamin sangen suuri palkka.

Ja Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. (2. Moos. 20: 1-3)

Käskyn taustaa

Jumala johdatti Israelin Egyptiin Joosefin ollessa käskynhaltijana eli pääministerinä. Jumalan kaukaa hyvä suunnitelma oli jo aikojen alussa nähnyt hyväksi pelastaa Israelin kansan nälänhädältä Egyptin avulla. Israel jäi kuten niin tavallista lepäämään ja rakentamaan elämäänsä egyptiläisten kiitollisuuden velan varaan, mikä johti aikanaan valtaviin ongelmiin, eli orjuuteen.

Jumala toi israelilaiset, Mooseksen avulla, ulos Egyptistä, vuorelle, jossa heidän oli määrä palvella Herraa.  Tuolla vuorella tehtiin liitto. Nyt oli kyse erilaisesta liitosta. Abraham oli kasvanut Herran yhteydessä siten, että hän oli Herran ystävä. Israelin kansa oli kasvanut egyptin orjuudessa kadottaen näkynsä isiensä Jumalasta, mikä oli sinänsä ymmärrettävää, koska isillä ei ollut uskontoa, kuten me sen ymmärrämme, vaan suhde. He vaelsivat Herran yhteydessä, kuten Eenok aikoinaan.

Jumalalla oli tarkoitus alkujaankin tuoda kansa samankaltaiseen yhteyteen kanssaan, kuin Hänellä oli ollut Aabrahamin kanssa. Asiaan liittyvä ongelma oli se, että kansa, jonka kanssa Herra oli tekemisissä, ei ymmärtänyt mitään vapaudesta, vaan oli sisäistänyt orjuuden hengen.

Käskyn tarkoitus

Jumalan käskyjen tarkoitus oli olla ohjaamassa kansaa saman rakkauden kokemiseen, joka teki Aabrahamille mahdolliseksi lähteä kohti tuntematonta. Kaikki oli kuitenkin toisin. Kansa, joka noudettiin Egyptistä, oli elänyt orjuudessa. Se sai vapautensa vasta kun oli tapahtunut 10 mieliä kuohuttanutta ihmettä, joista viimeinen sai Faaraon ajamaan Israelilaiset ulos maastaan. Aabraham sen sijaan oli vapaa mies, joka oli oppinut tuntemaan Herransa jo ennen matkalle lähtöä. Asetelman ja olosuhteiden erilaisuudesta johtuen Herran lähestymiskulman oli oltava erilainen. Orjuuden omaksuneet ihmiset eivät olisi ymmärtäneet mitään vapaudesta, joten vapauttamisen oli oltava asteittaista ja alkaa samankaltaisista olosuhteista kuin ne, mistä lähdettiin. Jumalan oli annettava kansalle faaraon kaltainen ehdoton auktoriteetti, jota totella, purnata ja totella, koska se oli ainoa, mitä israel osasi.

Suhteen luominen oli aloitettava käskymuotoisista julistuksista. Kansalle oli annettava selvät rajat, joiden mukaan elää, jotta matka kohti luvattua maata onnistuisi. Käskyn syvin merkitys ei ole siinä, että se tahtoisi viedä meiltä erilaisten kotijumalien hiplaamisen ilon. Sen sijaan käskyssä on oikeasti kyse lupauksesta ja sitoutumisesta. Herra julistaa koko maailmankaikkeudelle, että: “Minä olen Herra, sinun Jumalasi!” Hän tunnustautuu sinun Jumalaksesi. Hän ottaa siinä julistuksessa sinut lapsekseen ja ilmoittaa kaikille, myös henkivalloille, sitoutuneensa sinuun. Kun Hän sanoo: “Älä pidä muita jumalia”, hän kehottaa meitä sitoutumaan itseensä. Jumala haluaa sitoutuneen suhteen, jossa hänen lapsensa ovat sitoutuneet hänen isyyteensä samalla ehdottomuudella kuin Hän on sitoutunut lapsiinsa.

Jeremia 3: 19 Minä ajattelin: Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, ihanimman kansojen maista! Ja ajattelin: Sinä olet kutsuva minua isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois.

Käskyn olemus on lupaus Isän rakkaudesta

Jumala ei halua pilata iloamme kieltämällä erilaisten kotijumalien hiplaamisen. Tosiasiassa on niin, että ihminen, joka on kohdannut Jeesuksen Kristuksen siten, kuin hänet tulee kohdata, ei edes halua olla enää tekemisissä muiden “jumalaksi” kutsuttavien asioiden tai esineiden kanssa. Jumalan käsky on todellisuudessa julistus, jossa Hän sitoutuu julkisesti lapsiinsa ja julistaa meille, ettemme tarvitse enää koskaan muita Jumalia. Kun meillä on Jeesus, meillä on kaikki, mitä tarvitaan elämään ja jumalisuuteen. Meillä on elämässämme rakkaus, rauha, ilo ja loppumaton armo, hyvän ja pyhän Jumalan yhteydessä.

 

Jumalan rakkaus ei ole rajaton

Jumalan rakkaus ei ole rajaton

Kaikille kasvattajille on tuttu sanapari ”rakkautta ja rajoja”. Vanhemman rakkaus ei ole sitä, että antaa lapselle kaikki, vaan antaa lapselle sen, mitä lapsi tarvitsee. Aika usein rakkaus on juuri sitä, että estää lapsen tahdosta huolimatta häntä tekemästä itselleen haitallisia asioita. Jumalan rakkaus eroaa tästä ainoastaan siinä, että Jumala tietää aina, toisin kuin vanhemmat, mikä ihmiselle on parasta.

(lisää…)

Onko luomiskertomus historiallinen fakta?

Onko luomiskertomus historiallinen fakta?

”Onko luomiskertomus historiallinen fakta?” on yhtä hyvä ja oikeutettu kysymys kuin kysymys: ”olemmeko me olemassa?” Vastaus on yksiselitteisen myönteinen, koska kaikella, mikä on, on oltava alkunsa. Kaiken takana vaikuttaa alkuperäinen syy, syy, joka selittää sen, miksi mitään on ylipäätään olemassa. (lisää…)

Onko Pyhä Henki persoona?

Onko Pyhä Henki persoona?

Onko Pyhä Henki persoona? Kas siinäpä kysymys. Äkkiseltään tuntuisi, ettei aihetta ole oikeastaan edes tarvetta käsitellä. Olemme kaikki niin yksimielisiä asiasta. Olen käsitellyt jo aiemmin kysymystä siitä, kuka Pyhä Henki on? Tuossa tekstissä sivuttiin myös kysymystä Pyhän Hengen persoonasta. Käytäntö on osoittanut, että vaikka Pyhästä Hengestä puhutaan paljon ja hänen uskotaan olevan persoona, niin siitä huolimatta Hänen persoonansa tulee kiellettyä tai latistettua käytännön uskonelämän alueella. (lisää…)

Pin It on Pinterest