mennessä Matti | 27.6. 2018 | Jumala, Raamattu, Usko ja pelastus
Jatkamme käskyjen käsittelyä. Menemme suoraan viimeiseen käskyyn, jossa Herra kieltää meitä himoitsemasta lähimmäisemme omaa, olipa se sitten talo, puoliso, hyvät työntekijät tai muu omaisuus. Miksi lähimmäisen oman himoitseminen on kielletty? On totta, että mailma olisi paljon parempi paikka, jos me kunnioittaisimme niitä rajoja, jotka muodostuvat miedän ja toisille ihmisille kuuluvien asioiden, esineiden ja ihmisten välille. Syvin merkitys ei kuitenkaan ole se, että me vältymme monelta harmilta ja kahnaukselta, kun pidättäydymme siinä, mikä on meille itselle annettua. Älä himoitse on syvimmiltään elämänmyönteinen käsky, eikä sen tarkoitus ole tuhota yhdenkään ihmisen iloa elämästä.
Rajat on rakkautta, tässäkin asiassa
Käskyssä on kyse isän lapselleen asettamasta rajasta, jonka on tarkoitus ohjata meitä kaikissa asioissamme isän puoleen. Jumala haluaisi, että hänen lapsensa luottaisivat niin paljon hänen hyvyyteensä, että oppisimme tyytymään kiitollisuudella siihen, minkä hän on varannut meitä varten. Se, minkä Isä antaa sinulle on sinun todellinen parhaasi riippumatta siitä, miltä sinusta tuntuu. Ainoastaan Jumala, joka on luonut sinut tietää todellisuudessa sen, mikä on sinulle hyväksi.
Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. (Jaakob 1: 17)
Meidän omat halumme ja toiveemme ovat usein elämässämme ilmenevän ahdistuksen ja kärsimyksen alkulähde. Toisen elämän tilanne voi vaikuttaa omaan verrattuna unelmalta, mutta kauneinkin unelma saattaa olla elämää täynnä taistelua, vastoinkäymisiä ja itkua. Me emme vain näe sitä ulkonaisen loisteen takaa. Me emme tiedä välttämättä mitään siitä todellisuudesta, joka on kulissin takana.
Tämän käskyn on tarkoitus ajaa lapsi isän syliin. Langennut luontomme houkuttelee jatkuvasti vertaamaan omaa tilannetta toisiin ja kadehtimaan sitä hyvää, mikä muilla näyttäisi olevan. Jeesus sanoi aikoinaan, että me emme ole ahtaalla hänessä, vaan itsessämme. Meissä asuu himo. Siitä tietoiseksi tuleminen johtaa avuttomuuteen, varsinkin, jos haluamme elää vilpittömästi Isän tahdon mukaan. Me emme voi mitään langenneelle ja itsekkäälle luonnollemme, siksi myös voima voittaa synnin houkutus täytyy tulla ylhäältä Valkeuksien Isältä.
Oman voimattomuuden tunnistaminen ja tunnustaminen avaa sydämen Jeesuksen vapauttavalle voimalle. Jopa Paavali, Herran apostoli, paini tämän käskyn kanssa (Room. 7). Hän tuli käskyn kautta kiusallisen tietoiseksi siitä, miten voimakkaasti himo vaikuttaa hänen lihassaan. Älä himoitse -käsky tuotti siis Paavalille kuoleman, jonka kautta hän löysi elämän Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa ja vapautui himon hirmuvallasta. Käskyn tarkoitus onkin ennenkaikkea ajaa ihminen omassa mahdottomuudessaan turvautumaan Herran apuun.
Ilo tuo tyytyväisyyden
Siinä missä inhimillinen avuttomuus avautuu Jumalan rakkaudelle, syntyy lopulta ilo. Taivaallinen Isä on varannut minulle kaiken sen, mitä tarvitsen. Minun ei tarvitse enää kadehtia, koska voin luottaa Isän hyvyyteen ja kyvykkyyteen. Minulla on kaikki mitä tarvitsen ja siksi minun ei tarvitse enää himoita sitä, mikä on toisen. Käskyn ytimessä ei siis ole itseruoskinta vaan ymmärrys Isän kaikkivaltiaasta voimasta, joka hoitaa sinua ainutlaatuisella huolenpidollaan, täyttäen kaikki tarpeesi. Kun opit iloitsemaan siitä, mitä sinulla on, kadotat tarpeesi kadehtia ja himoita sitä, mitä on muilla.
Ja elämä muuttuu paljon helpommaksi.
mennessä Matti | 24.5. 2017 | Jumala, Usko ja pelastus
Ensimmäinen käsky, ensimmäinen liiton sana, jonka Herra puhui, loi pohjan Herran ja israelilaisten välille. Kansa, jonka kanssa Israelin jumala teki liittonsa, oli vasta orjuudesta vapautettu. Kansa oli kadottanut identiteettinsä ja suhteensa Herraan. On huomattava, ettei liitto, jossa Israelin heimot elivät ennen lain antamista ollut suinkaan Mooseksen, eli lakiliitto, vaan Abrahamin liitto. Aabrahamin liitto oli liitto, joka sisälsi ainakin kolme lupausta. Ensinnäkin se sisälsi lupauksen maasta, jonka Herra oli antava Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Tämä lupaus annettiin jo Aabrahamin asuessa Kaldean Urissa. Toinen lupaus, jonka Herra antoi, oli lupaus lapsesta, jonka kautta Abramista olisi tuleva Aabraham, eli paljouksien isä. Kolmas lupaus oli ehkä kaikkein ihmeellisin. Jumala lupasi Aabrahamille, että hän on itse Aabrahamin sangen suuri palkka.
Ja Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. (2. Moos. 20: 1-3)
Käskyn taustaa
Jumala johdatti Israelin Egyptiin Joosefin ollessa käskynhaltijana eli pääministerinä. Jumalan kaukaa hyvä suunnitelma oli jo aikojen alussa nähnyt hyväksi pelastaa Israelin kansan nälänhädältä Egyptin avulla. Israel jäi kuten niin tavallista lepäämään ja rakentamaan elämäänsä egyptiläisten kiitollisuuden velan varaan, mikä johti aikanaan valtaviin ongelmiin, eli orjuuteen.
Jumala toi israelilaiset, Mooseksen avulla, ulos Egyptistä, vuorelle, jossa heidän oli määrä palvella Herraa. Tuolla vuorella tehtiin liitto. Nyt oli kyse erilaisesta liitosta. Abraham oli kasvanut Herran yhteydessä siten, että hän oli Herran ystävä. Israelin kansa oli kasvanut egyptin orjuudessa kadottaen näkynsä isiensä Jumalasta, mikä oli sinänsä ymmärrettävää, koska isillä ei ollut uskontoa, kuten me sen ymmärrämme, vaan suhde. He vaelsivat Herran yhteydessä, kuten Eenok aikoinaan.
Jumalalla oli tarkoitus alkujaankin tuoda kansa samankaltaiseen yhteyteen kanssaan, kuin Hänellä oli ollut Aabrahamin kanssa. Asiaan liittyvä ongelma oli se, että kansa, jonka kanssa Herra oli tekemisissä, ei ymmärtänyt mitään vapaudesta, vaan oli sisäistänyt orjuuden hengen.
Käskyn tarkoitus
Jumalan käskyjen tarkoitus oli olla ohjaamassa kansaa saman rakkauden kokemiseen, joka teki Aabrahamille mahdolliseksi lähteä kohti tuntematonta. Kaikki oli kuitenkin toisin. Kansa, joka noudettiin Egyptistä, oli elänyt orjuudessa. Se sai vapautensa vasta kun oli tapahtunut 10 mieliä kuohuttanutta ihmettä, joista viimeinen sai Faaraon ajamaan Israelilaiset ulos maastaan. Aabraham sen sijaan oli vapaa mies, joka oli oppinut tuntemaan Herransa jo ennen matkalle lähtöä. Asetelman ja olosuhteiden erilaisuudesta johtuen Herran lähestymiskulman oli oltava erilainen. Orjuuden omaksuneet ihmiset eivät olisi ymmärtäneet mitään vapaudesta, joten vapauttamisen oli oltava asteittaista ja alkaa samankaltaisista olosuhteista kuin ne, mistä lähdettiin. Jumalan oli annettava kansalle faaraon kaltainen ehdoton auktoriteetti, jota totella, purnata ja totella, koska se oli ainoa, mitä israel osasi.
Suhteen luominen oli aloitettava käskymuotoisista julistuksista. Kansalle oli annettava selvät rajat, joiden mukaan elää, jotta matka kohti luvattua maata onnistuisi. Käskyn syvin merkitys ei ole siinä, että se tahtoisi viedä meiltä erilaisten kotijumalien hiplaamisen ilon. Sen sijaan käskyssä on oikeasti kyse lupauksesta ja sitoutumisesta. Herra julistaa koko maailmankaikkeudelle, että: “Minä olen Herra, sinun Jumalasi!” Hän tunnustautuu sinun Jumalaksesi. Hän ottaa siinä julistuksessa sinut lapsekseen ja ilmoittaa kaikille, myös henkivalloille, sitoutuneensa sinuun. Kun Hän sanoo: “Älä pidä muita jumalia”, hän kehottaa meitä sitoutumaan itseensä. Jumala haluaa sitoutuneen suhteen, jossa hänen lapsensa ovat sitoutuneet hänen isyyteensä samalla ehdottomuudella kuin Hän on sitoutunut lapsiinsa.
Jeremia 3: 19 Minä ajattelin: Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, ihanimman kansojen maista! Ja ajattelin: Sinä olet kutsuva minua isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois.
Käskyn olemus on lupaus Isän rakkaudesta
Jumala ei halua pilata iloamme kieltämällä erilaisten kotijumalien hiplaamisen. Tosiasiassa on niin, että ihminen, joka on kohdannut Jeesuksen Kristuksen siten, kuin hänet tulee kohdata, ei edes halua olla enää tekemisissä muiden “jumalaksi” kutsuttavien asioiden tai esineiden kanssa. Jumalan käsky on todellisuudessa julistus, jossa Hän sitoutuu julkisesti lapsiinsa ja julistaa meille, ettemme tarvitse enää koskaan muita Jumalia. Kun meillä on Jeesus, meillä on kaikki, mitä tarvitaan elämään ja jumalisuuteen. Meillä on elämässämme rakkaus, rauha, ilo ja loppumaton armo, hyvän ja pyhän Jumalan yhteydessä.
mennessä Janne | 12.1. 2015 | Jumala, Usko ja pelastus
Kaikille kasvattajille on tuttu sanapari ”rakkautta ja rajoja”. Vanhemman rakkaus ei ole sitä, että antaa lapselle kaikki, vaan antaa lapselle sen, mitä lapsi tarvitsee. Aika usein rakkaus on juuri sitä, että estää lapsen tahdosta huolimatta häntä tekemästä itselleen haitallisia asioita. Jumalan rakkaus eroaa tästä ainoastaan siinä, että Jumala tietää aina, toisin kuin vanhemmat, mikä ihmiselle on parasta.
(lisää…)
mennessä toimitus | 3.2. 2013 | Jumala, Videot
Hartaus on lähetetty Netti-TV:ssä 03.12.2013 Turun Kristillisen Raittiusseuran salista, äänessä Matti Lahtinen.
mennessä Matti | 7.2. 2013 | Artikkelit, Jumala, Raamattu
”Onko luomiskertomus historiallinen fakta?” on yhtä hyvä ja oikeutettu kysymys kuin kysymys: ”olemmeko me olemassa?” Vastaus on yksiselitteisen myönteinen, koska kaikella, mikä on, on oltava alkunsa. Kaiken takana vaikuttaa alkuperäinen syy, syy, joka selittää sen, miksi mitään on ylipäätään olemassa. (lisää…)
Viimeisimmät kommentit