Jumalan käskyt: Älä turhaan lausu Herran sinun Jumalasi nimeä

Jumalan käskyt: Älä turhaan lausu Herran sinun Jumalasi nimeä

Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. ( 2. Moos. 20:7)

Jatkamme käskyjen parissa. Käsittelemme tällä kertaa käskyä, joka kieltää Jumalan nimen lausumisen turhaan. Hurskaat juutalaiset ovat ottaneet tästä itselleen aiheen pyrkiä välttämään Jumalan nimen mainitsemista lainkaan. On syntynyt kiertoilmaisujen kirjo. Tällaisia kiertoilmaisuja on mm Adonai eli Herra. Nyky juutalaiset taas viittaavat Jumalaan ilmaisulla HaShem eli se nimi. Se nimi, jota ei saa lausua.

Mikä on Jumalan nimen turhaa lausumista? Voiko sen välttää korvaamalla Jumalan nimen jollain kiertoilmaisulla? Käsittääkseni kiellon tarkoitus ei ollut se, että ihmiset lakkaavat lausumasta Jumalan nimeä, joka on varsin mekaaninen tulkinta käskyn sisällöstä. Sen sijaan kyse on jostain muusta. Voidaksemme ymmärtää käskyä, on kysyttävä, mitä Jumalan nimen väärä käyttö on?

Mitä nimi merkitsee?

Seemiläisessä kulttuurissa nimellä on paljon suurempi merkitys kuin meidän kulttuurissamme. Meille riittää usein se, että nimi rimmaa ja kuulostaa mukavan runolliselta. Seemiläisessä kulttuurissa nimi edustaa koko persoonaa. Nimi annetaan eräänlaisena profeetallisena julistuksena kuvaamaan ihmisen elämää. Nimi kuvaa henkilön ominaisuuksia. Lapsia nimettäessä nimi kuvasti myös niitä toiveita, joita vanhemmilla oli lastaan kohtaan. Kun me kristityt siis toimimme Jeesuksen nimessä, se tarkoittaa sitä, että kaikki, mitä teemme Hänen nimessään pitäisi olla sellaista, että se edustaa oikein ja tarkasti Herran olemusta ja luonnetta. Kaiken pitäisi siis olla sellaista, että Jeesus voi allekirjoittaa sen.

Mitä on Herran nimen väärinkäyttö?

Herran nimen turhaan lausuminen on siis sitä, että Herran nimeä käytetään väärin, asiayhteyksissä, joita Herra ei sanassaan vahvista ja hyväksy. Tällaista väärinkäyttöä on mm se, jos pyrimme saamaan taloudellista hyötyä vetoamalla Herran nimeen. Ahneus, hurskaskin sellainen, on synti ja siten jotain, mihin ei saa liittää Herran nimeä.

Toinen tapa on se, että me edustamme Herraamme väärin. Jos me julistuksellamme tai elämällämme opetamme, että Herra on jonkin kaltainen, mitä Hän ei kuitenkaan ole, me käytämme Herran nimeä väärin ja vedämme itse tuomion yllemme. Harhaopin julistaminen on pahinta laatua Herran nimen väärinkäyttöä eli turhaan lausumista. Joka opettaa Jumalasta vastoin Raamatun selvää ilmoitusta rikkoo käskyä ja johdattaa kuulijansa tuomion alle.

Se, mitä kristillisissä seurakunnissa opetetaan Jumalasta ja Hänen nimissään pitää olla tarkasti Jumalan sanan mukaista, ilmaisten hänen luonnettaan ja persoonaansa. Raamatun sanan vääristely johonkin omaan erikoisoppiin sopivaksi on Herran nimen turhaan lausumista.

Käskyn tarkoitus

Käskyn syvin olemus on ajaa meidät lähelle Herraa. Meidän on tutustuttava Jumalaan, jota palvelemme syvällisesti ja luotava henkilökohtainen suhde häneen voidaksemme edustaa häntä oikein. Jumalan tunteminen ulkokohtaisesti jonkinlaisten oppilauselmien pohjalta ei riitä. Jumala on tunnettava henkilökohtaisesti, jotta olisi mahdollista ymmärtää hänen persoonaansa, sanaansa ja tahtoansa. Muu julistus, ulkokohtainen ja ulkoa opittu on väärää ja turhaa, koska se johtaa kuulijansa väärään suhteeseen Herran kanssa. Pahinta on se, että ihminen edustaa Herraa väärin voidakseen käyttää lähimmäistään hyväksi, millään tavalla.

Miten voimme käyttää Herran nimeä oikein?

Jos me haluamme olla tämän käskyn kohdalla vanhurskaita, on meidän tutkittava erityisen tarkkaan sitä kuvaa Jumalasta, jonka hän on itse halunnut antaa. Jeesus Kristus on Jumalan kirkkauden täyteyden kuva. Sellainen kuin on Jeesus, sellainen on isäkin. Varmin tapa välttää tämän käskyn rikkomista on pyrkiä kasvamaan Jeesuksen Kristuksen eli Messiaan tuntemisessa. Kun me pääsemme tuntemaan Herraa läheisesti, niin me tulemme tuntemaan Jumalan sisäisesti ja meille tulee mahdolliseksi lausua ja käyttää Herran nimeä oikein. Herran nimen oikea käyttö on sitä, että me ylistämme Hänen suuruuttaan ja tunnustamme Hänen majesteettisuutensa yli kaiken ihmisymmärryksen. Meissä syttyy syvä halu pitää Hänen nimensä pyhänä ja välittää Hänen rakkautensa iloa muillekin ilman määrää ja rajoitusta. Siinä on Herran nimi oikeassa käytössä, missä syntiselle paljastetaan Jumala, joka pelastaa kansansa poikansa uhrikuoleman kautta. Ja se nimi saa aikaan syvän halun elää tavalla, joka tuottaa iloa Taivaalliselle Isälle aina siihen asti, kunnes Hän korottaa uskovan lopullisesti kasvojensa valoon ja me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.

Jumalan käskyt: Älä himoitse!

Jumalan käskyt: Älä himoitse!

Jatkamme käskyjen käsittelyä. Menemme suoraan viimeiseen käskyyn, jossa Herra kieltää meitä himoitsemasta lähimmäisemme omaa, olipa se sitten talo, puoliso, hyvät työntekijät tai muu omaisuus. Miksi lähimmäisen oman himoitseminen on kielletty? On totta, että mailma olisi paljon parempi paikka, jos me kunnioittaisimme niitä rajoja, jotka muodostuvat miedän ja toisille ihmisille kuuluvien asioiden, esineiden ja ihmisten välille. Syvin merkitys ei kuitenkaan ole se, että me vältymme monelta harmilta ja kahnaukselta, kun pidättäydymme siinä, mikä on meille itselle annettua. Älä himoitse on syvimmiltään elämänmyönteinen käsky, eikä sen tarkoitus ole tuhota yhdenkään ihmisen iloa elämästä.

Rajat on rakkautta, tässäkin asiassa

Käskyssä on kyse isän lapselleen asettamasta rajasta, jonka on tarkoitus ohjata meitä kaikissa asioissamme isän puoleen. Jumala haluaisi, että hänen lapsensa luottaisivat niin paljon hänen hyvyyteensä, että oppisimme tyytymään kiitollisuudella siihen, minkä hän on varannut meitä varten. Se, minkä Isä antaa sinulle on sinun todellinen parhaasi riippumatta siitä, miltä sinusta tuntuu. Ainoastaan Jumala, joka on luonut sinut tietää todellisuudessa sen, mikä on sinulle hyväksi.

Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. (Jaakob 1: 17)

Meidän omat halumme ja toiveemme ovat usein elämässämme ilmenevän ahdistuksen ja kärsimyksen alkulähde. Toisen elämän tilanne voi vaikuttaa omaan verrattuna unelmalta, mutta kauneinkin unelma saattaa olla elämää täynnä taistelua, vastoinkäymisiä ja itkua. Me emme vain näe sitä ulkonaisen loisteen takaa. Me emme tiedä välttämättä mitään siitä todellisuudesta, joka on kulissin takana.

Tämän käskyn on tarkoitus ajaa lapsi isän syliin. Langennut luontomme houkuttelee jatkuvasti vertaamaan omaa tilannetta toisiin ja kadehtimaan sitä hyvää, mikä muilla näyttäisi olevan. Jeesus sanoi aikoinaan, että me emme ole ahtaalla hänessä, vaan itsessämme. Meissä asuu himo. Siitä tietoiseksi tuleminen johtaa avuttomuuteen, varsinkin, jos haluamme elää vilpittömästi Isän tahdon mukaan. Me emme voi mitään langenneelle ja itsekkäälle luonnollemme, siksi myös voima voittaa synnin houkutus täytyy tulla ylhäältä Valkeuksien Isältä.

Oman voimattomuuden tunnistaminen ja tunnustaminen avaa sydämen Jeesuksen vapauttavalle voimalle. Jopa Paavali, Herran apostoli, paini tämän käskyn kanssa (Room. 7). Hän tuli käskyn kautta kiusallisen tietoiseksi siitä, miten voimakkaasti himo vaikuttaa hänen lihassaan. Älä himoitse -käsky tuotti siis Paavalille kuoleman, jonka kautta hän löysi elämän Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa ja vapautui himon hirmuvallasta. Käskyn tarkoitus onkin ennenkaikkea ajaa ihminen omassa mahdottomuudessaan turvautumaan Herran apuun.

Ilo tuo tyytyväisyyden

Siinä missä inhimillinen avuttomuus avautuu Jumalan rakkaudelle, syntyy lopulta ilo. Taivaallinen Isä on varannut minulle kaiken sen, mitä tarvitsen. Minun ei tarvitse enää kadehtia, koska voin luottaa Isän hyvyyteen ja kyvykkyyteen. Minulla on kaikki mitä tarvitsen ja siksi minun ei tarvitse enää himoita sitä, mikä on toisen. Käskyn ytimessä ei siis ole itseruoskinta vaan ymmärrys Isän kaikkivaltiaasta voimasta, joka hoitaa sinua ainutlaatuisella huolenpidollaan, täyttäen kaikki tarpeesi.  Kun opit iloitsemaan siitä, mitä sinulla on, kadotat tarpeesi kadehtia ja himoita sitä, mitä on muilla.

Ja elämä muuttuu paljon helpommaksi.

Kristilliset arvot

Kristilliset arvot

Suomalaiset, etenkin tosiuskovat, joihin itseni luen, peräänkuuluttavat presidenttiehdokkailta kristillisiä arvoja. Kuka heistä eninten kannattaa kristillisiä arvoja? Ryhdyin miettimään mitä ovat ne peräänkuulutetut kristilliset arvot? Minä oletan, tosiuskovana, että minun arvoni ovat kristillisiä, mutta millä minä sen arvioin? Tekeekö arvoista kristillisiä, Raamattu tai kristillinen seurakunta vai tekeekö arvoista kristillisiä jokin puolue tai löytyvätkö ne Herramme Jeesuksen Kristuksen elämästä?

No, tosiuskovan yleisin vastaus on, että kristilliset arvot perustuvat Raamattuun. Mitä Raamattu sanoo arvoista.  Yllättäin huomaan, että lähinnä arvoa, mitä Raamattu mainitsee on ”arvoton” (1.Sam.15:9, Jer.15:19, 22:28) Kaikissa näissä paikoissa todettiin asiat arvottomaksi, koska oli rikottu Jumalan käskyä.  Johtopäätökseni on, että arvo määräytyy Jumalalle osoitetun kuuliaisuuden perusteella. Kansa oli kuuliainen kuninkaalleen ja tuhosi kaiken, jota itse pitivät arvottomana ja säilyttivät sen, jota he pitivät arvokkaana (1.Sam.15:9).

Arvot määräytyvät sen perusteella, mitä tai ketä kunnioitan

Onko näin, että minun ”kristilliset arvot” ovat syntyneet siitä, ketä kunnioitan ja mitä pidän tärkeänä. Ketä kunnioitan, Jumalaa itseään vai luomaani kuvaa Hänestä (2.Moos.20:4… älä tee kuvaa…).  Joudun toteamaan, että arvoni eivät ole kristillisiä ja epäilen vahvasti onko kristillisiä arvoja olemassa.  Totean, että arvoni nousevat siitä, ketä rakastan, ketä kunnioitan ja mitä pidän tärkeänä.  Rakastan perhettäni ja pyrin rakastamaan lähimmäisiäni,  pyrin kunnioittamaan Jumalaa itse Jumalana (Jumala on Rakkaus)ja pyrin toteuttamaan rakkauden kaksoiskäskyä.

Minulle arvokkaita asioita on vapaus, rehellisyys, avoimuus ja toisten kunnioittaminen.  Toivon, että tästä nousevat ”kristilliset arvoni” ovat Jumalan mielenmukaisia. Mitä sinä toivot ja mitkä ovat sinun arvosi?

Jumalan  käskyt: Kunnioita isääsi ja äitiäsi

Jumalan käskyt: Kunnioita isääsi ja äitiäsi

Raamatun lukijan eräs haaste on kyetä lukemaan kukin teksti asiayhteydessään. Esimerkiksi liiton sanat eli kymmenen käskyä käsitellään useimmiten listana irrallisia Jumalan sanoja. Esitetään käsky ja kysytään, mitä se on, eli tarkoittaa? Tulkinnan kannalta ongelmallista on se, että koko jaejakso irrotetaan asiayhteydestään. Asiayhteytenä on huomattava se, että kyseinen kokoelma Jumalan sanoja annettiin Israelin kansalle hyvin pian Egyptistä lähdön jälkeen. Juuri ennen lain antamista kerrotaan siitä, mitä tapahtui, kun Mooses toi kansan lopulta sille paikalle vuoren tykö, johon Herra oli alunperin käskenyt kansan noutaa. Kohtaaminen Jumalan kanssa ei mennyt ihan putkeen, kansanomaisesti ilmaistuna. (2. Moos. 19)

Sen sijaan, että israelilaiset olisivat olleet halukkaita kohtaamaan Jumalansa, he olivatkin pelokkaita ja järkyttyivät siitä, minkälainen kohtaaminen oli. He menivät tilanteen jälkeen miehissä Mooseksen luo ja pyysivät Moosesta papikseen, koska pelkäsivät Jumalan suoraa kohtaamista (2 Moos 20: 19). Pappeus sellaisena kuin me sen tunnemme oli ihmisen keksintö, kuten kuninkuuskin myöhemmin. Siirrymme käsittelemään tämän artikkelin pääaihetta eli seuraavaa Jumalan käskyä.

Kunnioita Isääsi ja äitiäsi, jotta kauan eläisit ja hyvin menestyisit maan päällä.

Käskyä pohdittaessa on äärettömän tärkeätä kiinnittää huomio asiayhteyteen. Tilanne, jossa käsky annettiin, oli sellainen, että kansa oli lähtenyt vasta joitakin aikoja sitten Egyptistä, jossa heidän isänsä ja äitinsä olivat eläneet orjina. Orjuus oli mitä ilmeisimmin alun perin eri luontoista, kuin se, minkälaisia mielikuvia meille, herää ajatellessamme orjuutta. Joka tapauksessa Raamattu kertoo, että kun tuli faarao, joka ei enää tiennyt Joosefista mitään, alkoivat ongelmat. Luvattua maata kohti matkalla olleiden heimojen tausta oli siis mitä vaatimattomin, jopa häpeällinen. Heillä oli orjan identiteetti. Orjan, joka oli saanut yllättäen vapautensa. Matka luvattuun maahan oli ajoittain varmasti riehakas, olihan kansa saanut nähdä, miten Jumala oli varjellut sen Egyptin sotajoukoilta.

Tällaisessa tilanteessa, sosiaalisen arvonnousun juuri kokeneena ihmisillä on luontainen taipumus ryhtyä peittelemään taustaansa. Pahimmassa tapauksessa köyhät ja puutteelliset lähtökohdat saattavat saada ihmisen suorastaan häpeämään tai halveksimaan taustaansa. Isä ja äiti muuttuvat henkilöiksi, joista ei kehtaa kunnolla puhua.

Käskyn merkitys oli ennen kaikkea se, ettei Israel saanut hävetä tai halveksia, eikä missään tapauksessa salata taustaansa, sen inhimillisesti vähäpätöisten lähtökohtien vuoksi. Meidän on välttämätöntä ymmärtää ja hyväksyä se, että Jumala on kaikkivaltiudessaan säätänyt elin olosuhteemme juuri oikeanlaisiksi, jotta voimme kasvaa sellaisiksi ihmisiksi, kuin meidät tarkoitettiin. Jumala valitsi tuolloin ja valitsee edelleen ne, jotka eivät ole itsessään mitään.

1.Kor. 1. 25-29:  Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.  Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.

Onko kunnioitus ansaittava vai ei?

Vanhempien kunnioitus ei ole valinnainen asia. Ajatus siitä, että kunnioitus pitää ansaita, kuten usein kuulee sanottavan, ei toimi tässä tapauksessa. Vanhemmat ansaitsevat kunnioituksen jo pelkästään sen takia, että he ovat olleet sinun elämäsi ehdoton edellytys. Kun me kapinoimme tätä käskyä vastaan, me emme suinkaan kapinoi vanhempiamme vastaan, vaan Jumalaa, joka on käskyn antanut. Kunnioitus kohdistuu viime kädessä Jumalaan, joka on puhunut sanansa ja tahtonsa meille käskyissään. Kuuliaisuus johtaa automaattisesti kunnioittamiseen, koska kyse ei ole vanhempien kunnioitettavuuudesta, vaan Jumalan kunnioittamisesta. Yksikään, joka halveksii, häpeää tai vihaa vanhempiaan ei voi kunnioittaa Jumalaa, vaikka niin väittäisi. Tässä asiassa toimii sama logiikka kuin rakastamissa/ vihaamisessa. Sana sanoo, että se, joka vihaa veljeään, jonka on nähnyt ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. On siis niin, ettei se, joka ei kunnioita vanhempiaan, voi kunnioittaa Jumalaa. Se, taas, ettei kunnioita Jumalaa, joka käskee kunnioittamaan vanhempiaan johtaa automaattisesti siihen, että elämästä puuttuu todellinen siunaus.

Ihminen  joka ei kunnioita vanhempiaan elää koko ajan kapinassa Jumalaansa kohtaan. Kapinallisuus taas johtaa aikanaan kaikkeen muuhun kuin hyvinvointiin ja siunaukseen. Tulee hetki, jolloin kapinoiva saa palkkansa, jossei tässä ajassa, niin sitten iankaikkisuudessa, joka on se todellinen elämä, joka kestää ja jossa jokainen Jumalan oma, saa kokea sanomatonta menestystä. On siis havaittava se, että se miten ihminen suhtautuu menneisyyteensä vaikuttaa suoraan siihen, minkälainen hänen tulevaisuutensa on. On siis mahdotonta olla Jumalalle kelpaava samalla kun kaiken aikaa kapinoi hänen tahtoaan vastaan. Joka taas kunnioittaa vanhempiaan kunnioittaa Jumalaa, joka siunaa jokaista, joka uskoo, että Jumala on ja palkitsee ne, jotka lähestyvät häntä.

Jumalan käskyt: Älä tee mitään jumalankuvaa

Jumalan käskyt: Älä tee mitään jumalankuvaa

Mitä tapahtui Jumalan käskyille? Onko Jumalan käskyt kokonaan vanhentuneita, vai mikä rooli niillä on?

Juutalaiset, joille käskyt alunperin annettiin eivät miellä kymmenen käskyn kokoelmaa laiksi lainkaan. Heille kyseessä ovat ne 10 Jumalan sanaa, Liiton sanat. Kymmenen käskyä, kuten me niitä nimitämme eivät siis ole lakia siinä mielessä, miten me ymmärrämme lain. Alkukielen mukaan toora tarkoittaa oikeastaan opetusta, vaikka me olemme tottuneet käyttämään sanaa laki. Kymmenen käskyä löytyy Raamatusta kahdesta kohtaa. Niistä toinen on 5. Mooseksen kirjan 5. luvussa.

Opetus on sama kuin ennenkin. Uuden liiton kirjoitukset toteavat, että vanhassa on tulevaisen varjo. Liiton sanat ovat siis edelleen voimassa. Ne on rakennettu sisään Uuden liiton opetukseen ja henkeen, vaikkakaan ei enää kiveen hakattuina. Laki on nyt hengellinen ja liiton sanat kirjoitetaan uskovan sydämeen Jumalan hengellä.

Liiton sanat ovat kokonaisuus, joka hahmottaa niin ihmisen suhteen Jumalaan kuin kanssaveljeenkin. Kolme ensimmäistä käskyä liittyvät Jumala suhteeseen, yksi käsky itseen ja loput eli kuusi suhteeseen muihin ihmisiin.

Käskyjen tarkoitus

Käskyjen kokonaisuuden hahmottaminen avaa uuden näkökulman siihen todellisuuteen, joka on käskyjen taustalla ja tarkoituksena. Jumalan sanat annettiin käskymuotoisina, koska kansa, joka otti ne vastaan, oli hyvin heikossa Jumalan tuntemisessa. Suhdetta ei varsinaisesti ollut siinä mielessä kuin me ymmärrämme Uuden liiton näkökulmasta ja Vanhan liiton tekstien pohjalta. Jumalan tarkoitus oli alusta lähtien sama kuin ihmisen luomisessa. Hän loi ihmisen saadakseen itselleen perheen, jota rakastaa. Jumalan sydänäänet kaikuvat,  profeetta Jeremian kirjoittuksessa (Jer 3:19) :

Minä ajattelin: Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, ihanimman kansojen maista! Ja ajattelin: Sinä olet kutsuva minua isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois.

Aloitamme kristinusko.fi-sivustolla artikkelisarjan, joka käsittelee käskyjä. Käskyjä käsitellään sattumanvaraisessa järjestyksessä. Ensimmäisenä otamme käsittelyn alle käskyn 2.

Älä tee mitään jumalankuvaa itsellesi

Käsky, joka kieltää tekemästä minkäänlaista kuvaa Jumalasta, on poistettu kirkolliskokouksen toimesta kymmenen käskyn kokoelmasta jo vanhan yhtenäisen kirkon aikana. Käsky poistettiin ikoneja ja pyhimyksenkuvia koskevan riidan jälkeen.

Kiellon kumoamista kirkolliskokouspäätöksellä perusteltiin sillä, että Jumala olisi kumonnut sen itse antamalla kuvan itsestään pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Säilyttääkseen käskyjen määrän alkuperäisenä kirkolliskokous päätti jakaa viimeisen käskyn kahdeksi erilliseksi.

Perustelu käskyn poistamiselle on erikoinen ajatellen sitä, että Jumala on käskyjen antaja ja käskyt on annettu ihmisille, ihmisten noudatettavaksi. Se, että Jumala itse antoi kuvan itsestään, ei tarkoita, että ihminen on sen perusteella vapaa luomaan itselleen haluamansa määrän mieluisia jumalankuvia.

Miksi käsky on tärkeä?

Jumalan kuvan oleellisuudesta puhuttaessa on huomattava, että itse luotu kuva, riippumatta motivaation luonteesta, on aina jollain tavalla puutteellinen ja virheellinen. Ihminen ei voi määritellä Jumalaa oikein. Rajallinen ja ajallinen ei voi käsittää sitä, mikä on rajatonta ja ajatonta. Virheellinen jumalankuva taas tarkoittaa sitä, että Jumala, jota palvotaan on tarkkaan ottaen eri kuin se Jumala, joka puhuu Raamatussa. Kyse on siis rehellisesti ja suoraan sanottuna epäjumalasta, jumalasta, jonka ihminen on itse luonnut itselleen. Edes 98 prosentin yhdennäköisyys elävän Jumalan kanssa ei tee siitä samaa jumalaa.

Meillä on kaikenlaisia epäjumalia, joita palvotaan Jeesuksen Kristuksen Isänä. Jos olisimme pitäneet kiinni jumalankuvan teko kiellosta, meillä olisi paljon vähemmän harhaoppeja.

Kun seuraa kristillistä keskustelua, on helppo huomata, että lähes jokaisella keskustelijalla on erilainen käsitys siitä, minkälainen Jumala on. Joidenkin Jumala on äärimmäisen suvaitsevainen, eikä halua, että kenelläkään on paha mieli. Toiset taas tunnustavat Jumalaa, joka on laatinut tarkat ”älä tee” -listat. Molemmat ääripäät uskovat vakaasti perustavansa jumalan kuvansa Raamattuun. Ja molemmat ovat väärässä.

Me voimme tietää Jumalasta ainoastaan sen, minkä hän itse haluaa ilmoittaa, emme mitään muuta. Kaikki muu on epäjumalan rakentamista. Koska ihminen ei voi tietää Jumalasta muuta kuin sen, mitä Jumala itse näkee hyväksi ilmoittaa, niin on meidän pysyttävä siinä ilmoituksessa ja kuvassa, jonka hän itse antaa. Vain siten, voimme päästä edes jonkinlaiseen Jumalan tuntemiseen.

Jumala antoi itse kuvan itsestään pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa

Jumalan sanan opetuksen mukaan Jumala antoi meille kuvan itsestään Jeesuksessa Kristuksessa. Kristityille olisi pitänyt riittää siinä jumalankuvassa tutkimista hamaan Herran paluuseen asti. Sen sijaan, että olisimme tyytyneet vain tutkimaan sitä kuvaa, jonka Jumala antoi meille pojassaan, olemme lähteneet Jumalan määrittelemisen tielle. Kaikki yritykset systematisoida kuvaa siitä, minkälainen Jumala on, ovat alkuperäisen kiellon rikkomista. Meillä on vähintäänkin hämmentävän monimutkainen kolminaisuusoppi, koska kirkkoisät eivät tyytyneet ottamaan vastaan Raamatun tekstien antamaa yksinkertaista kuvaa Jumalasta.

Israelin uskontunnustus: “Shema Israel” ei  ole minkäänlaisessa ristiriidassa sen jumalankuvan kanssa, joka löytyy uuden liiton teksteistä. Riittää, kun uskoo sanan niin kuin se on kirjoitettu.

Tarve määritellä Jumala ihmisjärjen ymmärrettävällä tavalla on sellaista jumalankuvan tekemistä, joka on kielletty. Jos Jumala mahtuisi ihmisjärkeen, niin hän olisi sieltä myös kotoisin. Jumalan, ollakseen Jumala, on oltava meille majesteettisuudessaan käsittämätön ja siksi hänen tulee antaa itse meille kuva, jonka voimme käsittää. Sen Jumala teki antamalla poikansa. Jos haluamme tulla tuntemaan Jumalan, meidän on pyrittävä lähemmäs Jeesusta ja tutkittava sitä, minkälaisena Raamattu kuvaa Jeesuksen. Ainoa todellinen jumalankuva, joka ei riko käskyä on yksinkertaisesti se, että suostuu omaksumaan jumalankuvan annettuna, ilman filosofiaa ja teologisointia.

Tämä käsky ei siis ainoasataan kiellä patsaita tai maalauksia, vaan se kieltää ennen kaikkea kaiken sellaisen teologian, joka haluaa muuttaa Jumalan majesteetista oppirakennelmaksi.

Vanha ja Uusi liitto Galatalaiskirjeessä

Vanha ja Uusi liitto Galatalaiskirjeessä

Galatalaiskirje on Raamatun ydintä. Galatalaiskirjettä lukiessa voisi ensin luulla, että se on kirjoitettu juutalaisille. Galatian seurakunta oli kuitenkin tunnetusti pakanaseurakunta.

Galatalaiskirje tuntuu käsittelevän vanhan ja uuden liiton jännitettä. Paavali moittii galatalaisia siitä, että he olivat vaihtamassa armon lihan töihin. He olivat omaksuneet sellaisen ajatuksen, että juutalainen usko olisi jotain korkeampaa hengellisyyttä.

Aihe on edelleen ajankohtainen. Mitä siitä seuraa, jos kristitty lähtee elämään kiveen hakatun lain mukaan?

Pin It on Pinterest