Jumalan  käskyt: Kunnioita isääsi ja äitiäsi

Jumalan käskyt: Kunnioita isääsi ja äitiäsi

Raamatun lukijan eräs haaste on kyetä lukemaan kukin teksti asiayhteydessään. Esimerkiksi liiton sanat eli kymmenen käskyä käsitellään useimmiten listana irrallisia Jumalan sanoja. Esitetään käsky ja kysytään, mitä se on, eli tarkoittaa? Tulkinnan kannalta ongelmallista on se, että koko jaejakso irrotetaan asiayhteydestään. Asiayhteytenä on huomattava se, että kyseinen kokoelma Jumalan sanoja annettiin Israelin kansalle hyvin pian Egyptistä lähdön jälkeen. Juuri ennen lain antamista kerrotaan siitä, mitä tapahtui, kun Mooses toi kansan lopulta sille paikalle vuoren tykö, johon Herra oli alunperin käskenyt kansan noutaa. Kohtaaminen Jumalan kanssa ei mennyt ihan putkeen, kansanomaisesti ilmaistuna. (2. Moos. 19)

Sen sijaan, että israelilaiset olisivat olleet halukkaita kohtaamaan Jumalansa, he olivatkin pelokkaita ja järkyttyivät siitä, minkälainen kohtaaminen oli. He menivät tilanteen jälkeen miehissä Mooseksen luo ja pyysivät Moosesta papikseen, koska pelkäsivät Jumalan suoraa kohtaamista (2 Moos 20: 19). Pappeus sellaisena kuin me sen tunnemme oli ihmisen keksintö, kuten kuninkuuskin myöhemmin. Siirrymme käsittelemään tämän artikkelin pääaihetta eli seuraavaa Jumalan käskyä.

Kunnioita Isääsi ja äitiäsi, jotta kauan eläisit ja hyvin menestyisit maan päällä.

Käskyä pohdittaessa on äärettömän tärkeätä kiinnittää huomio asiayhteyteen. Tilanne, jossa käsky annettiin, oli sellainen, että kansa oli lähtenyt vasta joitakin aikoja sitten Egyptistä, jossa heidän isänsä ja äitinsä olivat eläneet orjina. Orjuus oli mitä ilmeisimmin alun perin eri luontoista, kuin se, minkälaisia mielikuvia meille, herää ajatellessamme orjuutta. Joka tapauksessa Raamattu kertoo, että kun tuli faarao, joka ei enää tiennyt Joosefista mitään, alkoivat ongelmat. Luvattua maata kohti matkalla olleiden heimojen tausta oli siis mitä vaatimattomin, jopa häpeällinen. Heillä oli orjan identiteetti. Orjan, joka oli saanut yllättäen vapautensa. Matka luvattuun maahan oli ajoittain varmasti riehakas, olihan kansa saanut nähdä, miten Jumala oli varjellut sen Egyptin sotajoukoilta.

Tällaisessa tilanteessa, sosiaalisen arvonnousun juuri kokeneena ihmisillä on luontainen taipumus ryhtyä peittelemään taustaansa. Pahimmassa tapauksessa köyhät ja puutteelliset lähtökohdat saattavat saada ihmisen suorastaan häpeämään tai halveksimaan taustaansa. Isä ja äiti muuttuvat henkilöiksi, joista ei kehtaa kunnolla puhua.

Käskyn merkitys oli ennen kaikkea se, ettei Israel saanut hävetä tai halveksia, eikä missään tapauksessa salata taustaansa, sen inhimillisesti vähäpätöisten lähtökohtien vuoksi. Meidän on välttämätöntä ymmärtää ja hyväksyä se, että Jumala on kaikkivaltiudessaan säätänyt elin olosuhteemme juuri oikeanlaisiksi, jotta voimme kasvaa sellaisiksi ihmisiksi, kuin meidät tarkoitettiin. Jumala valitsi tuolloin ja valitsee edelleen ne, jotka eivät ole itsessään mitään.

1.Kor. 1. 25-29:  Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.  Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.

Onko kunnioitus ansaittava vai ei?

Vanhempien kunnioitus ei ole valinnainen asia. Ajatus siitä, että kunnioitus pitää ansaita, kuten usein kuulee sanottavan, ei toimi tässä tapauksessa. Vanhemmat ansaitsevat kunnioituksen jo pelkästään sen takia, että he ovat olleet sinun elämäsi ehdoton edellytys. Kun me kapinoimme tätä käskyä vastaan, me emme suinkaan kapinoi vanhempiamme vastaan, vaan Jumalaa, joka on käskyn antanut. Kunnioitus kohdistuu viime kädessä Jumalaan, joka on puhunut sanansa ja tahtonsa meille käskyissään. Kuuliaisuus johtaa automaattisesti kunnioittamiseen, koska kyse ei ole vanhempien kunnioitettavuuudesta, vaan Jumalan kunnioittamisesta. Yksikään, joka halveksii, häpeää tai vihaa vanhempiaan ei voi kunnioittaa Jumalaa, vaikka niin väittäisi. Tässä asiassa toimii sama logiikka kuin rakastamissa/ vihaamisessa. Sana sanoo, että se, joka vihaa veljeään, jonka on nähnyt ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. On siis niin, ettei se, joka ei kunnioita vanhempiaan, voi kunnioittaa Jumalaa. Se, taas, ettei kunnioita Jumalaa, joka käskee kunnioittamaan vanhempiaan johtaa automaattisesti siihen, että elämästä puuttuu todellinen siunaus.

Ihminen  joka ei kunnioita vanhempiaan elää koko ajan kapinassa Jumalaansa kohtaan. Kapinallisuus taas johtaa aikanaan kaikkeen muuhun kuin hyvinvointiin ja siunaukseen. Tulee hetki, jolloin kapinoiva saa palkkansa, jossei tässä ajassa, niin sitten iankaikkisuudessa, joka on se todellinen elämä, joka kestää ja jossa jokainen Jumalan oma, saa kokea sanomatonta menestystä. On siis havaittava se, että se miten ihminen suhtautuu menneisyyteensä vaikuttaa suoraan siihen, minkälainen hänen tulevaisuutensa on. On siis mahdotonta olla Jumalalle kelpaava samalla kun kaiken aikaa kapinoi hänen tahtoaan vastaan. Joka taas kunnioittaa vanhempiaan kunnioittaa Jumalaa, joka siunaa jokaista, joka uskoo, että Jumala on ja palkitsee ne, jotka lähestyvät häntä.

Jumalan käskyt: Älä tee mitään jumalankuvaa

Jumalan käskyt: Älä tee mitään jumalankuvaa

Mitä tapahtui Jumalan käskyille? Onko Jumalan käskyt kokonaan vanhentuneita, vai mikä rooli niillä on?

Juutalaiset, joille käskyt alunperin annettiin eivät miellä kymmenen käskyn kokoelmaa laiksi lainkaan. Heille kyseessä ovat ne 10 Jumalan sanaa, Liiton sanat. Kymmenen käskyä, kuten me niitä nimitämme eivät siis ole lakia siinä mielessä, miten me ymmärrämme lain. Alkukielen mukaan toora tarkoittaa oikeastaan opetusta, vaikka me olemme tottuneet käyttämään sanaa laki. Kymmenen käskyä löytyy Raamatusta kahdesta kohtaa. Niistä toinen on 5. Mooseksen kirjan 5. luvussa.

Opetus on sama kuin ennenkin. Uuden liiton kirjoitukset toteavat, että vanhassa on tulevaisen varjo. Liiton sanat ovat siis edelleen voimassa. Ne on rakennettu sisään Uuden liiton opetukseen ja henkeen, vaikkakaan ei enää kiveen hakattuina. Laki on nyt hengellinen ja liiton sanat kirjoitetaan uskovan sydämeen Jumalan hengellä.

Liiton sanat ovat kokonaisuus, joka hahmottaa niin ihmisen suhteen Jumalaan kuin kanssaveljeenkin. Kolme ensimmäistä käskyä liittyvät Jumala suhteeseen, yksi käsky itseen ja loput eli kuusi suhteeseen muihin ihmisiin.

Käskyjen tarkoitus

Käskyjen kokonaisuuden hahmottaminen avaa uuden näkökulman siihen todellisuuteen, joka on käskyjen taustalla ja tarkoituksena. Jumalan sanat annettiin käskymuotoisina, koska kansa, joka otti ne vastaan, oli hyvin heikossa Jumalan tuntemisessa. Suhdetta ei varsinaisesti ollut siinä mielessä kuin me ymmärrämme Uuden liiton näkökulmasta ja Vanhan liiton tekstien pohjalta. Jumalan tarkoitus oli alusta lähtien sama kuin ihmisen luomisessa. Hän loi ihmisen saadakseen itselleen perheen, jota rakastaa. Jumalan sydänäänet kaikuvat,  profeetta Jeremian kirjoittuksessa (Jer 3:19) :

Minä ajattelin: Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, ihanimman kansojen maista! Ja ajattelin: Sinä olet kutsuva minua isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois.

Aloitamme kristinusko.fi-sivustolla artikkelisarjan, joka käsittelee käskyjä. Käskyjä käsitellään sattumanvaraisessa järjestyksessä. Ensimmäisenä otamme käsittelyn alle käskyn 2.

Älä tee mitään jumalankuvaa itsellesi

Käsky, joka kieltää tekemästä minkäänlaista kuvaa Jumalasta, on poistettu kirkolliskokouksen toimesta kymmenen käskyn kokoelmasta jo vanhan yhtenäisen kirkon aikana. Käsky poistettiin ikoneja ja pyhimyksenkuvia koskevan riidan jälkeen.

Kiellon kumoamista kirkolliskokouspäätöksellä perusteltiin sillä, että Jumala olisi kumonnut sen itse antamalla kuvan itsestään pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Säilyttääkseen käskyjen määrän alkuperäisenä kirkolliskokous päätti jakaa viimeisen käskyn kahdeksi erilliseksi.

Perustelu käskyn poistamiselle on erikoinen ajatellen sitä, että Jumala on käskyjen antaja ja käskyt on annettu ihmisille, ihmisten noudatettavaksi. Se, että Jumala itse antoi kuvan itsestään, ei tarkoita, että ihminen on sen perusteella vapaa luomaan itselleen haluamansa määrän mieluisia jumalankuvia.

Miksi käsky on tärkeä?

Jumalan kuvan oleellisuudesta puhuttaessa on huomattava, että itse luotu kuva, riippumatta motivaation luonteesta, on aina jollain tavalla puutteellinen ja virheellinen. Ihminen ei voi määritellä Jumalaa oikein. Rajallinen ja ajallinen ei voi käsittää sitä, mikä on rajatonta ja ajatonta. Virheellinen jumalankuva taas tarkoittaa sitä, että Jumala, jota palvotaan on tarkkaan ottaen eri kuin se Jumala, joka puhuu Raamatussa. Kyse on siis rehellisesti ja suoraan sanottuna epäjumalasta, jumalasta, jonka ihminen on itse luonnut itselleen. Edes 98 prosentin yhdennäköisyys elävän Jumalan kanssa ei tee siitä samaa jumalaa.

Meillä on kaikenlaisia epäjumalia, joita palvotaan Jeesuksen Kristuksen Isänä. Jos olisimme pitäneet kiinni jumalankuvan teko kiellosta, meillä olisi paljon vähemmän harhaoppeja.

Kun seuraa kristillistä keskustelua, on helppo huomata, että lähes jokaisella keskustelijalla on erilainen käsitys siitä, minkälainen Jumala on. Joidenkin Jumala on äärimmäisen suvaitsevainen, eikä halua, että kenelläkään on paha mieli. Toiset taas tunnustavat Jumalaa, joka on laatinut tarkat ”älä tee” -listat. Molemmat ääripäät uskovat vakaasti perustavansa jumalan kuvansa Raamattuun. Ja molemmat ovat väärässä.

Me voimme tietää Jumalasta ainoastaan sen, minkä hän itse haluaa ilmoittaa, emme mitään muuta. Kaikki muu on epäjumalan rakentamista. Koska ihminen ei voi tietää Jumalasta muuta kuin sen, mitä Jumala itse näkee hyväksi ilmoittaa, niin on meidän pysyttävä siinä ilmoituksessa ja kuvassa, jonka hän itse antaa. Vain siten, voimme päästä edes jonkinlaiseen Jumalan tuntemiseen.

Jumala antoi itse kuvan itsestään pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa

Jumalan sanan opetuksen mukaan Jumala antoi meille kuvan itsestään Jeesuksessa Kristuksessa. Kristityille olisi pitänyt riittää siinä jumalankuvassa tutkimista hamaan Herran paluuseen asti. Sen sijaan, että olisimme tyytyneet vain tutkimaan sitä kuvaa, jonka Jumala antoi meille pojassaan, olemme lähteneet Jumalan määrittelemisen tielle. Kaikki yritykset systematisoida kuvaa siitä, minkälainen Jumala on, ovat alkuperäisen kiellon rikkomista. Meillä on vähintäänkin hämmentävän monimutkainen kolminaisuusoppi, koska kirkkoisät eivät tyytyneet ottamaan vastaan Raamatun tekstien antamaa yksinkertaista kuvaa Jumalasta.

Israelin uskontunnustus: “Shema Israel” ei  ole minkäänlaisessa ristiriidassa sen jumalankuvan kanssa, joka löytyy uuden liiton teksteistä. Riittää, kun uskoo sanan niin kuin se on kirjoitettu.

Tarve määritellä Jumala ihmisjärjen ymmärrettävällä tavalla on sellaista jumalankuvan tekemistä, joka on kielletty. Jos Jumala mahtuisi ihmisjärkeen, niin hän olisi sieltä myös kotoisin. Jumalan, ollakseen Jumala, on oltava meille majesteettisuudessaan käsittämätön ja siksi hänen tulee antaa itse meille kuva, jonka voimme käsittää. Sen Jumala teki antamalla poikansa. Jos haluamme tulla tuntemaan Jumalan, meidän on pyrittävä lähemmäs Jeesusta ja tutkittava sitä, minkälaisena Raamattu kuvaa Jeesuksen. Ainoa todellinen jumalankuva, joka ei riko käskyä on yksinkertaisesti se, että suostuu omaksumaan jumalankuvan annettuna, ilman filosofiaa ja teologisointia.

Tämä käsky ei siis ainoasataan kiellä patsaita tai maalauksia, vaan se kieltää ennen kaikkea kaiken sellaisen teologian, joka haluaa muuttaa Jumalan majesteetista oppirakennelmaksi.

Vanha ja Uusi liitto Galatalaiskirjeessä

Vanha ja Uusi liitto Galatalaiskirjeessä

Galatalaiskirje on Raamatun ydintä. Galatalaiskirjettä lukiessa voisi ensin luulla, että se on kirjoitettu juutalaisille. Galatian seurakunta oli kuitenkin tunnetusti pakanaseurakunta.

Galatalaiskirje tuntuu käsittelevän vanhan ja uuden liiton jännitettä. Paavali moittii galatalaisia siitä, että he olivat vaihtamassa armon lihan töihin. He olivat omaksuneet sellaisen ajatuksen, että juutalainen usko olisi jotain korkeampaa hengellisyyttä.

Aihe on edelleen ajankohtainen. Mitä siitä seuraa, jos kristitty lähtee elämään kiveen hakatun lain mukaan?

Mikä on Nasaretin tauti?

Mikä on Nasaretin tauti?

Kristillisessä traditiossa on sanontoja kuten mitä ihminen kylvää sitä hän niittää tai Nasaretin tauti. Osa sanonnoista on hyvin tunnettuja, osa taas vähemmän. Nasaretin tauti kuuluu jälkimmäisiin. Ilmaisuna Nasaretin tauti viittaa evankeliumien kertomukseen siitä, miten Jeesus ollessaan Nasaretissa, kaupungissa, jossa hän oli kasvanut, ei voinut tehdä montaakaan voimallista tekoa. Joitakin kyllä, mutta paljon vähemmän, kuin oli hänen toiminnalleen tyypillistä muualla. (lisää…)

Ajatuksia aramean äärellä osa 1.

Ajatuksia aramean äärellä osa 1.

Tämä on yksi yritys kuvata hyvin subjektiivista kokemusta, jonka olen saanut kokea ryhdyttyäni kustantamaan Tuomas Leväsen käännöksiä kirjojen muodossa. En osannut odottaa sellaista vastakkainasettelua, mikä ilmeni erityisesti teologisesti koulutettujen kanssa keskusteltaessa alkukielikysymyksistä. Fundamentalismi sai uuden muodon, jonka olemassaolosta en ollut lainkaan tietoinen ennen Aramea-Suomi interlineaari, Paavalin kirjeet galatalaisille, efesolaisille ja filippiläisille -kirjan julkaisemista.

Ajattelin aloittaa sarjan, jossa jaan teille niitä ajatuksia ja oivalluksia, joita olen saanut valmistaessani Leväsen käännöksiä kirjoiksi. (lisää…)

Mitä on diakonia?

Mitä on diakonia?

Me olemme kaikki törmänneet seurakuntadiakoniaan jossain muodossa. Osa meistä on ollut läsnä erilaisissa kerhoissa, vastaanotolla kertomassa vaikeuksistaan tai jopa ruokakassijonossa odottaen vuoroaan. Kokemukset diakoniasta saattaavat olla eri ihmisten kohdalla hyvinkin erilaisia. Osalle diakonia tarkoittaa elämän mielekkyyttä, osalle taas elämänsä katastrofin häpeällistä myöntämistä. (lisää…)

Pin It on Pinterest