Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. ( 2. Moos. 20:7)

Jatkamme käskyjen parissa. Käsittelemme tällä kertaa käskyä, joka kieltää Jumalan nimen lausumisen turhaan. Hurskaat juutalaiset ovat ottaneet tästä itselleen aiheen pyrkiä välttämään Jumalan nimen mainitsemista lainkaan. On syntynyt kiertoilmaisujen kirjo. Tällaisia kiertoilmaisuja on mm Adonai eli Herra. Nyky juutalaiset taas viittaavat Jumalaan ilmaisulla HaShem eli se nimi. Se nimi, jota ei saa lausua.

Mikä on Jumalan nimen turhaa lausumista? Voiko sen välttää korvaamalla Jumalan nimen jollain kiertoilmaisulla? Käsittääkseni kiellon tarkoitus ei ollut se, että ihmiset lakkaavat lausumasta Jumalan nimeä, joka on varsin mekaaninen tulkinta käskyn sisällöstä. Sen sijaan kyse on jostain muusta. Voidaksemme ymmärtää käskyä, on kysyttävä, mitä Jumalan nimen väärä käyttö on?

Mitä nimi merkitsee?

Seemiläisessä kulttuurissa nimellä on paljon suurempi merkitys kuin meidän kulttuurissamme. Meille riittää usein se, että nimi rimmaa ja kuulostaa mukavan runolliselta. Seemiläisessä kulttuurissa nimi edustaa koko persoonaa. Nimi annetaan eräänlaisena profeetallisena julistuksena kuvaamaan ihmisen elämää. Nimi kuvaa henkilön ominaisuuksia. Lapsia nimettäessä nimi kuvasti myös niitä toiveita, joita vanhemmilla oli lastaan kohtaan. Kun me kristityt siis toimimme Jeesuksen nimessä, se tarkoittaa sitä, että kaikki, mitä teemme Hänen nimessään pitäisi olla sellaista, että se edustaa oikein ja tarkasti Herran olemusta ja luonnetta. Kaiken pitäisi siis olla sellaista, että Jeesus voi allekirjoittaa sen.

Mitä on Herran nimen väärinkäyttö?

Herran nimen turhaan lausuminen on siis sitä, että Herran nimeä käytetään väärin, asiayhteyksissä, joita Herra ei sanassaan vahvista ja hyväksy. Tällaista väärinkäyttöä on mm se, jos pyrimme saamaan taloudellista hyötyä vetoamalla Herran nimeen. Ahneus, hurskaskin sellainen, on synti ja siten jotain, mihin ei saa liittää Herran nimeä.

Toinen tapa on se, että me edustamme Herraamme väärin. Jos me julistuksellamme tai elämällämme opetamme, että Herra on jonkin kaltainen, mitä Hän ei kuitenkaan ole, me käytämme Herran nimeä väärin ja vedämme itse tuomion yllemme. Harhaopin julistaminen on pahinta laatua Herran nimen väärinkäyttöä eli turhaan lausumista. Joka opettaa Jumalasta vastoin Raamatun selvää ilmoitusta rikkoo käskyä ja johdattaa kuulijansa tuomion alle.

Se, mitä kristillisissä seurakunnissa opetetaan Jumalasta ja Hänen nimissään pitää olla tarkasti Jumalan sanan mukaista, ilmaisten hänen luonnettaan ja persoonaansa. Raamatun sanan vääristely johonkin omaan erikoisoppiin sopivaksi on Herran nimen turhaan lausumista.

Käskyn tarkoitus

Käskyn syvin olemus on ajaa meidät lähelle Herraa. Meidän on tutustuttava Jumalaan, jota palvelemme syvällisesti ja luotava henkilökohtainen suhde häneen voidaksemme edustaa häntä oikein. Jumalan tunteminen ulkokohtaisesti jonkinlaisten oppilauselmien pohjalta ei riitä. Jumala on tunnettava henkilökohtaisesti, jotta olisi mahdollista ymmärtää hänen persoonaansa, sanaansa ja tahtoansa. Muu julistus, ulkokohtainen ja ulkoa opittu on väärää ja turhaa, koska se johtaa kuulijansa väärään suhteeseen Herran kanssa. Pahinta on se, että ihminen edustaa Herraa väärin voidakseen käyttää lähimmäistään hyväksi, millään tavalla.

Miten voimme käyttää Herran nimeä oikein?

Jos me haluamme olla tämän käskyn kohdalla vanhurskaita, on meidän tutkittava erityisen tarkkaan sitä kuvaa Jumalasta, jonka hän on itse halunnut antaa. Jeesus Kristus on Jumalan kirkkauden täyteyden kuva. Sellainen kuin on Jeesus, sellainen on isäkin. Varmin tapa välttää tämän käskyn rikkomista on pyrkiä kasvamaan Jeesuksen Kristuksen eli Messiaan tuntemisessa. Kun me pääsemme tuntemaan Herraa läheisesti, niin me tulemme tuntemaan Jumalan sisäisesti ja meille tulee mahdolliseksi lausua ja käyttää Herran nimeä oikein. Herran nimen oikea käyttö on sitä, että me ylistämme Hänen suuruuttaan ja tunnustamme Hänen majesteettisuutensa yli kaiken ihmisymmärryksen. Meissä syttyy syvä halu pitää Hänen nimensä pyhänä ja välittää Hänen rakkautensa iloa muillekin ilman määrää ja rajoitusta. Siinä on Herran nimi oikeassa käytössä, missä syntiselle paljastetaan Jumala, joka pelastaa kansansa poikansa uhrikuoleman kautta. Ja se nimi saa aikaan syvän halun elää tavalla, joka tuottaa iloa Taivaalliselle Isälle aina siihen asti, kunnes Hän korottaa uskovan lopullisesti kasvojensa valoon ja me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.