Kaikille kasvattajille on tuttu sanapari ”rakkautta ja rajoja”. Vanhemman rakkaus ei ole sitä, että antaa lapselle kaikki, vaan antaa lapselle sen, mitä lapsi tarvitsee. Aika usein rakkaus on juuri sitä, että estää lapsen tahdosta huolimatta häntä tekemästä itselleen haitallisia asioita. Jumalan rakkaus eroaa tästä ainoastaan siinä, että Jumala tietää aina, toisin kuin vanhemmat, mikä ihmiselle on parasta.
Jumalan rakkaus ei ole pääntaputtelua tai suvaitsevaisuutta. Raamatun Jumala, edes Jeesus Uudessa testamentissa, ei ole suvaitsevainen millään mittarilla – äärimmäisyyksiin menevän tasapuolinen kylläkin. Jumalan rakkauden todellisen luonteen – poikansa uhraamisen lisäksi – ymmärtää siinä, ettei Jumala kaikkivaltiudestaan huolimatta pakota ketään tahtoonsa.
Rakastaako Jumala kaikkia?
Kyllä, Jumala rakastaa kaikkia. Hänen rakastaa niin paljon, ettei sallisi kenellekään mitään pahaa, vaikka ihminen itse haluaisi ymmärtämättömyyksissään. Sen ymmärtäminen vaatii edes pienen aavistuksen siitä, mikä on Jumalan näkökulmasta tärkeintä. Jumala haluaa, että ihminen pelastuu kadotuksesta ja pääseen Taivaan kotiin. Tasa-arvon näkökulmasta Jumalan rakkaus on aivan liian yksioikoista, koska Jumalan rakkaus ei ole sallivaa, vaan päämäärätietoista.
Yhdenkään isän tai äidin ei luulisi olevan kovin vaikea käsittää, että Taivaallinen isä haluaa lapsilleen rakkautta ja rajoja.
Viimeisimmät kommentit