Mihin seurakuntaa  tarvitaan? Siinäpä kysymys. Erityisesti, kun olemme jo osoittaneet toisaalla, että uskovan tulee kuulua seurakuntaan. Seurakunta on Jumalan kansa maanpäällä, se on kuten Efesolaiskirje kertoo Jumalan temppeli, jossa hän ilmaisee kirkkautensa. Seurakunta on siis Jumalan läsnäolon asemapaikka luonnollisen ja ajallisen maailman keskellä. Jumala haluaa ilmaista itsensä ihmisyhteisössä, jonka tulisi olla eräänlainen portaali taivaallisiin todellisuuksiin. Tullessansa seurakunnan kokoukseen, ihmisen tulisi kokea olevansa keskellä yliluonnollista todellisuutta.

Mihin sitten seurakuntaa tarvitaan? Kysymys saa erilaisen vastauksen siitä riippuen, kenen näkökulmasta asiaa tarkastellaan.

Ihmisen näkökulma

Yksittäisen ihmisen, uskovan, näkökulmasta vastausta haettaessa nousee esiin yhteisölliset tekijät. Seurakuntaa tarvitaan Jumalan lasten kokoontumisena mm sitä varten, että yksittäinen uskova voi rakentua uskossaan seurakunnan keskellä saamansa opetuksen ja kokemansa uskovien yhteyden kautta. Seurakunnassa mukana olo tekee elämästä tässä maailmassa uskovalle vähän helpomman.

Yksittäinen uskova tarvitsee siis seurakuntaa paikaksi, jossa saa oppia uutta Jumalasta ja Hänen sanastaan, kokea uskovien yhteyttä sekä palvoa Jumalaa ja olla hänen palveluksensa kohteena. Seurakunnassa saa parhaimmillaan kokea yliluonnollista rakkautta ja huolenpitoa. Seurakuntaelämä tukee uskovan kasvua Jumalan lapseksi, joka on kasvanut hengelliseen aikuisuuteen sekä sisälle uuteen identiteettiinsä Kristuksessa Jeesuksessa. Seurakunta saattaa siis hengellisen vastasyntyneen matkalle aikuisuuteen, jossa ihminen on täysin varustettu kaikkiin niihin hyviin tekoihin, joita tekemään Jumala on hänet valinnut. Seurakunnan ei siis tule olla paikka, joka passivoi jäsenensä penkkiin tärkeimpänä tehtävänään antaa jotain kolehtihaaviin. Sen sijaan seurakunnan tulisi olla yhteisö, jossa jokainen uskova saa löytää omat lahjansa ja kykynsä sekä kasvaa niiden käytössä muiden palvelemiseksi, kunnes on täysin valmis siihen kohtaloon, johon Jeesus hänet johdattaa.

Ef 4: 11. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
12. tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
13. kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
14. ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
15. vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
16. josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.

Jumalan näkökulma

Jumalan näkökulmasta voidaan todeta, että Jumala tarvitsee maan päälle seurakunnan, niin erikoiselta kuin se ehkä kuulostaakin, niin asia on niin. Jumala tarvitsee uskovat ensinäkin käsiksi, joiden kautta hän toimii. Uskovat, eli seurakunta tulisi olla yhteisö, joka heijastaa ympäristöönsä Jumalan läsnäoloa ja luonnetta. Näin epäuskoinen ihminen voisi saada ilmestyksen siitä, millainen Jumala on pelkästään seuraamalla hänen seurakuntaansa. Jumalan huolenpito tulisi tulla näkyväksi siinä, miten seurakunta huolehtii ensinnäkin omaista jäsenistään sekä huolenpitona, joka ulottuu oman ryhmän rajojen ulkopuolelle. Seurakunta on Kristuksen ruumis, jonka kautta Jeesus toimii ajassa erityisellä tavalla. Seurakunta on elävä todistus Jumalan voimasta pelastaa ihminen.

Jumala käyttää seurakuntaansa tuodakseen valtakuntansa todellisuuden tämän synnin pimentämän maailman keskelle. Seurakunta on yhteisö, joka kutsuu uusia ihmisiä Isän yhteyteen ja välittää heille Jumalan muuttavaa rakkautta konkreettisella, koettavalla tavalla.