Kristillisessä traditiossa on sanontoja kuten mitä ihminen kylvää sitä hän niittää tai Nasaretin tauti. Osa sanonnoista on hyvin tunnettuja, osa taas vähemmän. Nasaretin tauti kuuluu jälkimmäisiin. Ilmaisuna Nasaretin tauti viittaa evankeliumien kertomukseen siitä, miten Jeesus ollessaan Nasaretissa, kaupungissa, jossa hän oli kasvanut, ei voinut tehdä montaakaan voimallista tekoa. Joitakin kyllä, mutta paljon vähemmän, kuin oli hänen toiminnalleen tyypillistä muualla.
Nasaretin taudin kuvaus tiivistyy Jeesuksen sanaan, ettei profeetta ole halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan. Jopa Jeesus joutui kokemaan asian todellisuuden. Oman kotikaupungin ihmiset kääntyivät häntä vastaan. He jopa yrittivät surmata Jeesuksen työntämällä tämän kallion jyrkänteeltä alas.
Nasaretin tauti on epäuskoa
Nasarertin tauti on toiselta nimeltään epäusko, mutta se on aivan erityistä epäuskoa. Sen ytimessä on se, että ihmiset tunsivat Jeesuksen lapsesta lähtien. Hän oli leikkinyt Nasaretin kujilla, istunut muiden lasten joukossa jeshivassa ja synagogassa, hän oli tunnettu Joosefin reippaana apulaisena, hyvätapaisena kyllä, mutta eihän nän toki mikään messias voinut olla.
Matt 13: 54.-58. Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: ”Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot? Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?” Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan”. Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.
Epäusko elämän rajoittajana
Epäusko saa aikaan rajoituksia. Se saa meidät ensinnäkin rajoittamaan toisia, emme pysty näkemään toisia, varsinkaan tuttuja ihmisiä uudessa roolissa. Emme kykene edes kuvittelemaan, että joku läheisemme kantaisi sisällään kutsumusta, jonka toteutumista olemme rukoilleet ja toivoneet.
Epäusko rajoittaa myös sitä, miten näemme itsemme, Emme usko, että meille voisi tapahtua mitään niin hyvää, että itse messias asuisi kanssamme. Menneen elämän kokemukset ja kolhut ovat muokanneet minuuttamme tavalla, joka tekee mahdottomaksi ottaa vastaan viestiä, joka poikkeaa omista uskomuksistamme. Uskovinakin voimme rajoittaa itseämme, julistamalla, ettei meillä ole esimerkiksi kielitaitoa, vaikka olemme saaneet uskoontulossa Hengen, joka osaa kaikki kielet. Meissä on neron potentiaali hiiren vartalossa ja siksi me hukkaamme merkittävän osan niistä siunauksista, joita taivaallinen isämme on tarkoittanut meille.
Epäusko elää näkemisestä, ei toivosta
Epäusko saa meidät kiinnittämään huomiomme siihen, mitä näemme ja ojentautumaan sen mukaan. Valitettavasti usko, joka perustuu näkemiseen ei ole uskoa, josta Raamattu puhuu Heprealaiskirjeessä. Raamattu puhuu uskosta, joka on luja luottamus siihen, mitä toivotaan ja sen mukaan ojentautuminen, mitä ei voi nähdä. (Hebr 11.)
Jumalan siunaukset ovat useimmiten näkymättömiä, kunnes me ojentaudumme ja sanan dynamis vapautuu.
Viimeisimmät kommentit