Puhuttaessa seurakunnasta tulee monille mieleen joko mustiin pukeutuneiden miesten miehittämät pölyiset katedraalit tai virsiseuroihin kokoontunut körttilauma. Seurakunta samaistetaan helposti paikalliseen kirkkorakennukseen tai kirkkoherranvirastoon, jossa työntekijät ahkeroitsevat hengellisten muurahaisten lailla kantaen omaa korttansa seurakunnaksi nimitettyyn kekoonsa.

Seurakunta ei ole sama asia kuin kirkko, ei rakennuksena eikä organisaationa. Ihmisten muodostamat julkiset tai juridiset yhteisöt ovat pohjimmiltaan juuri sitä, mitä ne ovatkin eli ihmisten yhteisöjä, joiden muodon ja sisällönkin määrää useimmiten ihminen. Yhdistyksessä tai seurakuntayhtymässä toimii demokraattisen periaatteen mukaisesti enemmistövalta. Juuri tuo inhimillinen vallankäyttö avaa erilaisten yhteisöjen ovet kaikenlaisille vaikutteille, joiden lähtökohta on selkeästi ulkoraamatullinen. Siksi kirkoissa on kaikenlaisia herroja vastoin Jeesuksen selväsanaista kieltoa.

Mark 10: 42 Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. 43 Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, 44 ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. 45 Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”

Todellinen seurakunta ei ole demokratia. Sitä ei hallitse seurakuntaneuvosto, joka koostuu poliittisten puolueiden pyrkyreistä. Sitä ei hallitse edes kirkolliskokous tai kirkkohallitus. Seurakunta on aristokratia, tarkaan ottaen se on kristokratia, eli yhteisö, jossa hallitsee Jumalan Poika Jeesus Kristus (Ef: 4: 10-16). Seurakunta on yliluonnollinen yhteisö, joka kokoontuu usein inhimillisten rakenteiden suojassa samaistumatta kuitenkaan rakenteisiin.

Seurakunta ei siis ole kirkkorakennus, se ei ole edes ne miehet lipereissään, jotka vaeltelevat kaduillamme ja mumisevat kaanaankielistä munkkilatinaansa. Seurakunta on elävä organismi, Jumalan temppeli, jonka hän itse on rakentanut Sanansa avulla ja Pyhän Hengen työn kautta.

Seurakunta on monessa suhteessa samankaltainen Herransa kanssa. Jeesus Kristus oli samaan aikaan täydellisesti ihminen ja täydellisesti Jumala. Seurakunnan perusteos Raamattu on ihmisten kirjoittama ja sellaisena hyvin inhimillinen kirja ja samalla se on kokonaan Jumalan sanaa, Jumalan Hengen henkäyttämää. Samalla tavalla seurakunta on samanaikaisesti todellisten ihmisten inhimillinen yhteys ja yliluonnollinen todellisuus, jonka Jumala itse on perustanut keskuuteemme. Seurakunta elää, kuten yksittäinen uskovakin samaan aikaan tätä ajallista ja tulevaa iankaikkista elämää. Me elämme yhdessä hetkessä, mutta kahdessa ulottuvuudessa.

Seurakunnan samaistaminen inhimillisiin ihmisten luomiin rakenteisiin on johtanut moniin väärikäsityksiin, kuten esimerkiksi, että seurakuntaa voi liityä kuten johonkin yhdistykseen liitytään, täyttämällä jäsenhakemus. Todellisuudessa seurakuntaan ei voi liittyä lainkaan, siihen liitetään ja liittäjä on itse Jumala, joka tekee ihmisistä seurakuntansa jäseniä synnyttämällä heidät uudesti ylhäältä. Seurakunta on valtakunta, jonka kansalaisuuden voi saada ainoastaan synnyinlahjanaan ja sen hallitsija on kuningas Jeesus Kristus.

Pin It on Pinterest

Share This