Maailmassa on niin paljon pahaa, että jopa monet uskovat ovat alkaneet vähitellen epäillä Jumalan kaikkivaltiutta. Jos Jumala on kaikkivaltias, niin miksi hän ei estä kaikkea sitä pahuutta, mikä maailmassa vallitsee? Kysymykset ovat oikeutettuja ja kuitenkin tarkkaan ottaen kieroutuneita. Ihminen, joka haluaa elää Jumalasta piittaamattomasti, ei halua kuitenkaan kantaa ja kestää omien tekojensa vääjäämättömiä seurauksia, vaan vaatii Jumalaa, johon ei usko oman hyvän mielensä takuumieheksi, hyvänolon joulupukiksi. Absurdia. Jos vetää ladatun pistoolin liipasimesta, ei pitäisi olla kovin hämmästynyt kun se laukeaa. Joka rakastaa pahaa niittää sen mukaista hedelmää. Meidän on vain ymmärrettävä, ettei pahuus ole pelkästään niissä hirmuteoissa, joita televisiouutiset tuovat olohuoneisiimme, vaan siinä inhimillisessä itsekkyydessä, jonka vallassa me kaikki elämme, ilman Kristusta.

Mitä Raamattu opettaa pahuudesta

Ensinnäkin Raamattu toteaa tosiasiana, että koko maailma on pahan vallassa (1. Joh 5: 19). Se on sitä kahdesta eri syystä, ensinnäkin ihmisen syntisyyden ja toiseksi persoonallisen pahan eli saatanan läsnäolosta. Saatana on heitetty maan päälle ja hänellä on selkeä tehtävä.

Kaiken takana on syntiinlankeemus ja ihmisen tietoinen valinta elää Jumalasta riippumatonta elämää. Riippumattomuus Jumalasta, halu hallita itse elämäänsä ja olla sen herra, on samalla valinta elää ilman Jumalasuhteen suomia siunauksia, joista eräs on varjelus. Kun ihminen valitsi elämän erossa Jumalasta, tuli Jumalan myös sallia se. Jumalan rakkaus vaatii ihmisen päätöksen kunnioittamista. Tuolla päätöksellä oli kuitenkin se onneton seuraus, että Jumalan oli myös sallittava ihmisen kohdata kaikki ne seuraukset, mitä Jumalaa huomioon ottamattomasta ja omaan itsekkyyteen keskittyvästä elämästä seurasi. Alussa ihmiskunnan kyky syntiin oli varsin vähäinen. Valitettavasti kehitys ei kuitenkaan pysähtynyt, vaan me olemme kehittyneet synnin ja itsekkyyden alueella jo lähes yliluonnollisiin mittoihin.

Saatana, jota Raamattu kutsuu myös vanhaksi käärmeeksi sai ihmisen langettajana oman rangaistuksensa. Se kirottiin matelemaaan maassa ja syömään maan tomua. Psalmisti kirjoittaa, että Jumala muistaa meidät maan tomuksi ja maan tomusta ensimäinen ihminen eli Aatami luotiinkin. Saatana sai siis rangaistukseksi tehtävän aiheuttaa ihmisille niin paljon kärsimystä, ettei meistä kukaan päädy vahingossa kadotukseen, vaan jokainen, joka siellä kerran herää viettämään iankaikkisuuttaan on siellä oman henkilökohtaisen valintansa seurauksena. Kärsimyksen  yksi tarkoitus on siis saada ihminen huomaamaan, ettei hän ole sittenkään kykenevä selviämään elämästään ilman Jumalaa. Kärsimyksen on määrä saattaa jokainen ihminen jossain vaiheessa elämäänsä pisteeseen, jossa tämän oma kantokyky loppuu ja ihminen huutaa pimeyteen, Jumala jos sinä olet olemassa, niin auta minua!

1. Moos 3: 14. Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi.
15. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.”

1. Moos 2:7. Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä pelastuu, sanoo Raamattu. Huutaa, ei mutise.

Ilman kärsimystä ei ole pelastusta

Sovituksen kannalta on tärkeä huomata, että jos Jumala estäisi, kuten usein toivotaan, kaiken pahan maailmasta, niin se olisi ollut ihmisen hylkäämistä synteihinsä. Synti ei ole vain niissä karkeissa teoissa, joiden takia ihmiset kyseenalaistavat Jumalan olemassaolon, vaan se on yksinkertaisesti siinä, miten me elämme Jumalasta riippumattomasti, uskomatta Jeesukseen, kuten Jeesus itse määrittää asian. Jos Jumala olisi estänyt kaikki karkeat ja julmat synnit, kuten murhat yms, niin meillä ei olisi sovitustakaan, koska hänen olisi silloin pitänyt estää myös oman poikansa sovituskuolema Golgatan ristillä. Kärsimyksen ongelma kiertyy pelastuksen ympärille tavalla, jonka vuoksi Jumala ei voi poistaa pahaa maailmasta ennen kuin aika  ja pelastettujen luku on täysi.

Kärsimyksen aihe on niin laaja, että asian käsittely jatkuu seuraavassa/ seuraavissa artikkeleissa. Tulevissa artikkeleissa käsittelemme mm Jumalan kaikkivaltiutta ja sitä, miksi hyville ihmisille tapahtuu pahaa, eli miksi uskovat eivät ole immuuneja maailman pahuudelle, vaikka ovatkin jo palaneet yhteyteen Jumalansa kanssa?

Pin It on Pinterest

Share This