Alussa ”Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä” (1 Moos. 2:15). Kuten tiedämme, sittemmin kaikki ei ole mennyt ihan niinkuin Strömsössä.

Helsingin sanomat haastatteli perjantaina 80 vuotta täyttävää kalastaja Pentti Linkolaa, jota on jyrkkien kannanottojensa takia luonnehdittu jopa ekofasistiksi. Itse Linkola luonnehtii itseään elämänsuojelijaksi. Hän on seurannut Suomen metsiä ja lintuja ahkerasti jo vuodesta 1945. Vuosien havainnointi osoittaa selvästi muutoksen Suomen luonnossa; Useita lintulajeja on kuollut sukupuuttoon ja metsät ovat Linkolan mukaan lähes kadonneet.

”Ihanin maa kaikista on mennyt pilalle. Tämä on nykyään hirvittävä paikka. Mielialalääkkeitä olen joutunut ottamaan vaikean kliinisen depression hoitoon, kun tuntui, että viimeiset tutut metsät viedään.” Linkola avautuu.

Hän näkee planeettamme tulevaisuuden synkkänä: ”Maailma muuttuu koko ajan suunnattoman paljon huonommaksi. Nuorena ajattelin, että elämä olisi pelastettavissa. Enää en sorru sellaiseen optimismiin. Kyllä se on menoa.”

Linkola on vanhoilla päivillään liittynyt uudelleen kirkkoon, jota arvostaa vastavoimana yhteiskuntaamme riivaavalle materialismille. Lue Linkolan haastattelu kokonaisuudessaan.

Luomakuntaa ja sen tilaa koskevia Raamatunkohtia on paljon: Linkola ei suinkaan ole ensimmäinen luonnontuhon ennustaja; jo profeetta Hoosea varoittaa luomakunnan turmeltumisesta:

”—Herra käy oikeutta teidän kanssanne, sillä tässä maassa ei ole rehellisyyttä eikä uskollisuutta, kukaan ei tunne Jumalaa. Väärät valat ja valheet, murhat, varkaudet ja aviorikokset rehottavat kaikkialla, veriteko seuraa veritekoa. Sen tähden maa muuttuu aavikoksi, kaikki sen asukkaat nääntyvät. Villieläimet ja taivaan linnut kuolevat, meren kalat katoavat. ” (Hoos 4: 1-3)

Myös profeetta Habakukilla on synkkä viesti maan turmelijoille:

”Väkivalta, jota olet tehnyt Libanonille, koituu omaksi tuhoksesi, ja hävitys, joka kohtasi eläimiä, murskaa myös sinut. Sinä tuhoudut ihmisveren tähden, jonka olet vuodattanut, ja väkivallan tähden, jota olet tehnyt maille, kaupungeille ja niiden asukkaille. ”

Paavalikin murehtii maailman tilaa: ”–koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa.” (Room. 8:22)

Hän kuitenkin myös rohkaisee meitä, toivoa on yhä:

”Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen—-Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.” Room. 8:18-21