Miksi uskova kärsii? Kysymys siitä, miksi uskoontulo ei immunisoi ihmistä pahuudelta on kieltämättä vaikea, kuten kysymys kärsimyksestä yleensäkin. Nämä blogitekstit eivät suinkaa pyri selittämään aihetta tyhjentävästi, aihe on aivan liian laaja siihen. Me voimme löytää aina uusia näkökulmia ja uusia kysymyksiä, joihin eivät kaikki aiemmat vastaukset sovi. Kysymys uskovan kohtaamasta kärsimyksestä on aivan yhtä kipeä kuin kenen tahansa muun kärsimys. Miksi Jumala sallii rakastamiensa ihmisten kohdata elämässä asioita, jotka saattavat olla inhimillisesti ajatellen ylivoimaisia? Miksi Jumala ei poista kärsimystä edes omiensa elämästä?
Kuten olen todennut jo aiemmin, koko maailma on pahan vallassa. Me uskovatkin joudumme elämään maailmassa, jossa vallitsee pahuus ja joka huokaa ihmiskunnan syntiturmeluksen alla. Emme elä kuplassa, vaan jatkuvassa kosketuksessa turmeltuneeseen ympäristöömme. Ympäristön vaikutus elämämme olosuhteisiin saattaa johtaa vastoinkäymisten ja kärsimyksen kokemiseen. Uskovan elämässä on tosin myös kärsimyksiä, joista pelastumaton ei tiedä mitään. Tultuamme Jeesuksen Kristuksen omiksi olemme muuttuneet suhteessa ympäröivään maailmaa.
Room 8:20. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan,
21. koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
22. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
Kärsimys uskovan elämässä, mitä se tarkoittaakin itse kunkin kohdalla on, osin seurausta siitä, että ihminen on muuttunut maailmalle muukalaiseksi, ulkopuoliseksi. Osa kärsimyksestä tulee siis siksi, että elämän kuuliaisuus Kristukselle johtaa meidät automaattiselle törmäyskurssille mm yleisen mielipiteen kanssa. Jeesus toteaa maailmasta, että se vihaa häntä ja niin myös meitä, mikäli olemme aidosti hänen opetuslapsiaan. Vanhurskauden tähden kärsiminen, johon kategoriaan kuuluu mm vainotun seurakunnan kokemukset,( maailmalla tapetaan vuosittain lähes 300 000 ihmistä siksi, että he uskovat Jeesukseen) on sanan mukaan armoa. Se on kärsimystä, joka todistaa meille, ettemme ole enää pimeyden vaan valkeuden lapsia. Meillä ei ole osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin ja siksi pimeys vihaa meitä. Toisaalta elämä langenneessa maailmassa altistaa meidät monille asioille, kuten sairauksille. Emme voi hallita itse olosuhteitamme emmekä muita ihmisiä ympärillämme, joten he voivat haavoittaa meitä joko tahattomasti tai jopa tahallisesti. Ei siis ole ihme, jos uskova kärsii, sen sijaan kärsimyksen puute hertäätt kysymyksiä.
Joh 15:18. Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.
19. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.
20. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ’Ei ole palvelija herraansa suurempi’. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.1. Piet 2: 20. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.
Matt 5: 10. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
11. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
12. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
Vastoinkäymiset ovat osa ihmisen hengellistä kasvatusta
Uskovan elämässä toteutuu myös toinen lainalaisuus, josta pelastumaton maailma ei teidä mitään. Kyseessä on Jumalan kasvattava kuritus, jonka tarkoitus on tehdä ihmisestä riippuvainen Jumalan läsnäolosta, armosta ja johdatuksesta. Kurituksen tarkoitus on siis murtaa uskovan omaa lihallisuutta eli itsekkyyttä.Itsekkyyden murtuminen on ehdoton edellytys sille, että uskova voi kasvaa, kuten hänen tulisi, Jeesuksen Kristuksen kaltaisuuteen. Opetuslapseus on elämää Herran johdossa ja hallintavallan alla. Ilman kokemuksia, jotka murtavat uskovan itsekkyyden ja omahyväisyyden elämä Jeesuksen herruudessa on mahdotonta. Oman tahdon ja Jumalan tahdon yhteentörmäykset johtavat kestopäänsärkyyn kunnes uskova oppii elämään Jumalan tahdon tekijänä.
Hebr 12:6. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa;
Meidän on hyvin vaikea, jopa uskoon tultuamme, elää riippuvaisina jostain toisesta. Olemme kasvaneet sisälle elämään, jossa pitää pärjätä itse, senkin jälkeen kun voimat loppuivat. Omavoimaisuus ja riippumattomuus muista estää meitä kokemasta Jumalan rakkautta, hyvyyttä ja armoa. Jumala joutuu murtamaan meidän yksinäisyytemme muurin kokemuksilla, joiden edessä havahdumme omaan kyvyttömyyteemme enää kantaa elämämme taakkoja. Taakankantajasta tulee vihdoin taakanluovuttaja ja ihminen löytää levon sielulleen Jumalassa.
Viimeisimmät kommentit