Elämme jännittäviä aikoja, olemme jo joulukuussa 2012 ja on vain kolme päivää ajankohtaan, jolloin monet, varsinkin new agen piirissä odottavat Maya-kalenterin päättymisen johdosta maailmanloppua. Tuo maaginen päivä on siis 21.12.2012. Tuleeko perjantaina maailmanloppu vai ei selviää niin lyhyen ajan kuluessa, ettei vetoja asiasta oteta enää luultavammin vastaan. Jäämme odottamaan jännittyneinä,mutta kuitenkin ilman suuren urheilujuhlan tuntua. Mitä Raamattu sanoo maailman lopusta ja sen ajankohdasta? Siunaako se Maya-kalenterin päättymisen luoman joukkohysterian oikeana valmistautumisena loppuun?

Jeesus kertoo Raamatussa opetuslapsilleen, ettei hänen tulemisensa päivä, jota nimitetään jossain yhteydessä myös maailman lopuksi, ole kenenkään ihmisen tiedossa, ei edes Jeesuksen itsensä. Tieto on yksin Isä-Jumalan hallussa. En usko, että Jumala olisi ilmoittanut maailmanlopun ajankohtaa Maya papeille, kun Hän ei ollut ilmoittanut sitä edes omalle pojalleen.

Matt 24:35. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.
36. Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.

Milloin maailmanloppu sitten tulee Raamatun mukaan? Tarkkaan ottaen sellaista maailmanloppua, jota amerikkalaiset elokuvat kuvaavat ei ole edes tulossa. Raamattu puhuu maailmanlopusta jonkin ajanjakson ja asiainjärjestyksen loppuna. Maailma ei suinkaan lopu tämän nykyisen itsekkyyden pilaaman ja sielunvihollisen orkestroiman ajan päättyessä. Sen sijaan tulee kyllä tuomio, jossa kansat tuomitaan, kukin sen mukaan, mitä on tehnyt. Sen jälkeen tarina alkaa alusta, uudesta alusta. Lopussa on siis uusi alku, jolloin luodaan uusi taivas ja uusi maa ja alkaa uusi aika, aika, jossa ei ole enää olemassa inhimillistä itsekkyyttä eli syntiä eikä sielunvihollisen läsnäoloa. Siinä maassa, joka luodaan lopun alussa tai alun lopussa, joka tapauksessa murroksessa tuomion jälkeen asuu Jumala kansansa keskellä. Maailma, jonka me tunnemme nyt on silloin historiaa, jota ei edes muistella.

Ilm 21: 1. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki”. Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet”.
6. Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

Maailma ei lopu sen sisältö muuttuu ja se luodaan uudeksi jotta se voisi heijastaa tahrattomuudessaan luojansa ja Jumalansa kunniaa. Tätä me kristityt odotamme ja seuraamme huvittuneina sivusta jälleen uutta yritystä ennustaa maailman loppu. Voimme juhlia tämänkin ennustuksen epäonnistumista vaikkapa ensi maanantaina jakaessamme lahjoja rakkaillemme tässä ajanjärjestyksessä, jossa Katainen on edelleen pääministeri ja Jeesus Kristus kuningasten kuningas. Samalla odotamme, että Jeesus tulee takaisin, mikä on adventin todellinen merkitys. Kun hän palaa, hän ei tule enää pikkulapsena vaan Herrojen Herrana ja maailman tuomarina.