Kysymys siitä, mistä voi tietää olevansa pelastunut/ pelastettu tulee ajoittain vastaan. Kysymys nousee usein esiin kiusausten, ahdistusten ja koetusten aikana. Varmuus pelastuksesta on useimmiten horjuvimmillaan juuri silloin, kun pelastuksen toivoa tarvitaan eniten. Usko horjahtaa kokemusten kyseenalaistaessa Jumalan hyvyyttä. Tämä kysymys voi toki vaivata muutenkin. Mistä sitten tietää olevansa pelastunut?
Pelastus ei ole epävarma
Pelastettuna eläminen kuten tietoisuus pelastuksestakin ovat asioista, joita Jumala ei ole jättänyt arvailun varaan, vaikka me saatammekin kokea niin. Joidenkin mukaan uskon varmuus, varmuus omasta pelastuksesta on hengellistä ylpeyttä. Jos on niin, niin silloin Raamattu itse opettaa sitä.
1. Joh. 5: 13. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.
Joh. 17: 3. Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
Jumala on uskovan taivaallinen isä, joka haluaa, aivan kuten kuka tahansa isä, että lapset tietävä olevansa oman isänsä lapsia. Varmuus lapseudesta on terveen minuuden perusehtoja. Samalla tavalla Jumala haluaa, että hänen omillansa olisi selkeä tietoisuus siitä, että ovat Jumalan lapsia, koska ilman varmuutta lapseudesta ei isäsuhteesta muodostu sellaista kuin sen tulisi olla, molempia osapuolia syvästi tyydyttävää ja elämään turvallisen perustan antavaa.
Pyhän Hengen työ uskovan elämässä
Pelastuminen ja pelastuksesta vakuuttuminen on Pyhän Hengen työ. On olemassa joitakin selkeitä merkkejä, jotka todistavat uskovan pelastuksesta. Pyhän Hengen pelastava työ ilmenee ensinnäkin synnintuntona. Voimme olla varmoja, ettei sielunvihollinen pyri koskaan herättämään synnin tuntoa, puhumattakaan tarpeesta kokea sovitus Jumalan kanssa. Sielun vihollinen saattaa kyllä mobilisoida syyllisyyden tunteita aina epätoivoon asti, mutta ei koskaan synnintuntoa. Syyllisyyden tunto ajaa ihmisen itsetuhoon, synnintunto etsimään sovitusta Jumalan kanssa.
Joh. 16:8. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
Jumalan Henki tekee siis työtä vakuuttaakseen meitä synnistä. Mutta ei kuitenkaan tuhotakseen meidät, vaan saadakseen osoittaa uskovalle Jeesuksen Kristuksen vanhrskautta eli sovintoveren voimaa ja Jumalan suurta rakkautta. Lisäksi Henki osoittaa meille todeksi tuomion.
1. Joh. 1:8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Pyhä Henki rakastuttaa uskovan Jeesukseen Kristukseen. Herran Henki tekee uskovalle Jumalan sanasta ja -yhteydestä elämän ja ilon lähteitä. Sana avautuu ja nälkä sanaa kohtaan kasvaa syödessä. Jumalan armo työstää uskovaa tehden synnistä vastenmielistä ja pyhyydestä palkitsevaa. Kuinka ihanaa onkaan saada olla Herran temppelissä hänen pyhiensä yhteydessä. Tarve kokea Pyhien yhteyttä enemmän kuin syntisten solidaarisuutta on yksi merkki siitä, että elämä ihmisen syvimmässä minuudessa on muuttunut. Tuo ilo, joka tulee vanhurskaudesta ja pyhyydestä vaikuttaa sinussa myös syvää halua elää Jumalalle kuuliaista elämää riippumatta siitä, mitä muu maailma ympärilläsi ajattelee.
Gal. 5: 6. Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.
Ef. 5: 2. ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle ”suloiseksi tuoksuksi”.
Joh. 14: 15. Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.
Jos voit sanoa koko sydämestäsi Jeesukselle rakastavasi häntä, niin voit olla varma, että sisimmässäsi vaikuttaa eläväksi tekevä Henki, joka riemastuttaa sinua Jumalan armosta uudelleen ja uudelleen. Voit olla varma pelastuksestasi, kun sinulle ei ole suurempaa iloa eikä odotuksen aihetta, kuin se, että saat kerran kohdata Jeesuksen Kristuksen sellaisena kuin hän on. Siinä missä uskova sydän kohtaa pelastuksen Jumalan täynnä kiitollisuutta ja iloa, siinä on varmasti ihminen, joka rakastui Kristukseen Jumalan armosta ja Pyhän Hengen työn kautta. Silloin Henki todistaa sinun henkesi kanssa, että sinä olet Jumalan lapsi.
Room. 8:16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
Ef. 1: 13. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
14. sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.
Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä on lueteltu erilaisia asioita, mistä voi päätellä, että on oikealla tiellä. Näistä saa toki rohkaisua. Viime kädessä pelastusvarmuuden ainoa perusta on kumminkin syntien anteeksiantamuksessa Golgatalla. Ja keskeisesti juuri tämän evankeliumin kautta Pyhä Henki todistaa meille, että olemme Jumalan lapsia. Ristin luona lepo koittaa, toivo epätoivon voittaa.
Pointti oli siis siinä, että jatkuva oman ns. armontilan (matkalla taivaaseen) tarkkailu ei anna pysyvää rauhaa. Tällaiset armontilan tuntomerkit tuntuvat joskus heikommin, joskus vahvemmin. Armon kokemus sisimmässämme ja näkyvyys elämässämme eri tavoin ovat käytännössä tärkeitä, mutta pelastusvarmuuden perustaksi niistä ei ole. Nyt Jumalan edessä ja viimeisellä tuomiolla en voi luottaa pelastuvani armon vaikutusten perusteella, vaan itse armon eli Jeesuksen kuoleman perusteella.