Voidaksemme ymmärtää, mitä rukous on, on meidän ymmärrettävä, millainen Jumala meillä on. Kristinuskon Jumala on kommunikoiva Jumala, joka on luonut kaiken sanallaan. Sanallaan hän kutsuu olevaiset olemattomuudesta. Sanallaan hän loi kaiken elämän ja sanallaan hän pitää sen yllä. Sana, puhuttu sana on koko kristillisen uskon keskipisteessä lihaksi tulleen sanan kanssa. Lihaksi tullut sana on Jumalan poika Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on luotu ja pidetään yllä, näin opettaa Raamattu.
Jumala kommunikoi ihmisen kanssa
Jumala on siis kommunikoiva Jumala, joka on perustanut kaiken mitä on, puhutun sanansa kautta. Kommunikoivana Jumalana hän loi ihmisen ollakseen vuorovaikutuksessa tämän kanssa. Jumalan ja ihmisen kommunikaatiolla on monia muotoja, mutta ne kaikki tähtäävät syvällisen, henkilökohtaisen ja intiimin suhteen luomiseen. Jumala puhuu meille monilla tavoilla, kuten sanansa kautta, me voimme myös puhua Jumalalle kuin omalle isällemme. Tuota ihmisen puhetta Jumalalle nimitetään rukoukseksi.
Rukous on vuorovaikutusta
Rukouksessa uskova on vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa. Rukous ei ole suoritus, tai jonkin ulkoa opitun liturgian/ litanian ulkoa lukemista, sen sijaan se on elävää vuorovaikutusta, jonka perustana on keskinäinen rakkaus.
Matt 6: 5. Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
7. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.
Rukous on rakkautta
Rukouksen perustana on Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan, joka ilmaistiin Jeesuksessa Kristuksessa. Pyhän Henki taas vaikuttaa meissä uskovissa rakkautta, jolla me rakastamme Jumalaa, turvallisena ja hyvänä Isänä. Rukouksessa on siis kyse syvimmiltään kohtaamisesta, molemminpuolisesta läsnäolosta vuorovaikutuksessa ja keskustelussa, jossa rakkaus virtaa Jumalan ja ihmisen välillä.
Rukouksessa me voimme ilmaista Jumalalle tarpeitamme ja esittää pyyntömme. Rukous on myös sitä varten, että voimme purkaa arvittaessa sydäntämme ainoalle, joka varmasti ymmärtää aina meitä. Rukouksen eräs ulottuvuus on kiitos. Kiitollisuus siitä,mitä Jumala on tehnyt ja tekee on yksi rukouksen keskeisiä sisältöjä, jopa niin keskeinen, että voidaan sanoa, että rukoukseen tulisi aina liittää kiitos, koska rukous ilman kiitosta on ruikutusta.
Fil 4: 6. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
8. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;
9. mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.
Viimeisimmät kommentit