Mitä tarkoittaa pyhitys? Mitä se on. Onko sillä merkitystä uskovan elämässä? Aiempien herätysten historiassa tunnetaan liikkeitä, jotka tulivat tunnetuiksi pyhitysliikkeinä. Pyhitys on Raamatun mukaan niin oleellinen osa kristittynä elämistä, ettei sitä ilman ole edes mahdollista nähdä Jumalaa. Voidaksemme ymmärtää pyhitystä on ensin määriteltävä sen perusmuoto, eli sana pyhä. Yksikertaisimmillaan pyhä tarkoittaa Jumalalle, Jumalan käyttöön erotettu. Pyhitys on siis prosessi, jossa ihminen erotetaan yksinomaan Jumalan käyttöön. Puhuttaessa prosessista, on huomattava, ettei pyhyys ole suinkaan prosessin lopputulos, vaan lähtökohta. Uskova on pyhittyessään prosessissa, jossa hän on tulossa omaksi itsekseen.
Kristillisen kirkon historiassa on opetettu ainakin kahdenlaista pyhitysoppia. Pyhitysoppi on siis yritys kertoa oppilauselmana, miten ihminen pyhittyy eli tulee pyhäksi, Jumalalle erotetuksi.
Erilaiset pyhitysopit
Eräs, varsin laajasti kannatettu, versio pyhitysopista keskittyy ulkoisen elämän siivoamiseen Jumalan mielen mukaiseksi uskovan omien ponnistusten kautta. Uskotaan, että kun ihminen keskittyy elämään pyhää elämää, erottautuen maailmasta (synnistä ja synninharjoittajista) niin hän pyhittyy lopulta Jumalalle mieluiseksi. Tällaista tekojen oppia on ollut kristillisen kirkon historiassa paljon. Se ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan kristillistä, vaan farisealaista pyhitysoppia.
Kristillinen ja Raamatun mukainen käsitys on sellainen, että me saamme Jumalan lapsiksi syntyessämme lahjaksi Jeesuksen pyhyyden. Pyhyydestä käsin syntyy voima elää elämää, joka on iloksi taivaalliselle isälle. Me siis elämme pyhää elämää, koska olemme pyhiä, emmekä ole pyhiä, koska elämme pyhää elämää.
Pyhyys on lahja ja pyhitys sen ilmitulemista
Uskova on siis saanut uskoon tullessaan Pyhän Hengen, joka on tuonut ihmisen henkeen Jeesuksen Kristuksen todellisen läsnäolon. Jeesus on annettu meille kaiken muun lisäksi pyhitykseksi.
1. Kor 1: 30 Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. 31 Näin toteutuu kirjoitus: ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.” (lihavointi lisätty)
Pyhyys on Jeesuksen ominaisuus, joka tulee näkyväksi yksittäisen uskovan elämässä pyhityksen kautta. Pyhityselämä on kasvamista Jeesuksen Kristuksen kaltaisuuteen, kuten Raamattu opettaa. Se on meissä jo olevan Jumalan Hengen ilmentymistä elämässämme tavalla, jonka myös ulkopuoliset voivat huomata. Pyhityksen myötä elämässämme ilmenee mm Hengen hedelmä, joka on kuten Gal 5:22 jakeessa kerrotaan: rakkaus, ilo, rauha jne.
Pyhityksen, eli Pyhän Hengen hallintavallan kasvun, seurauksena uskovan taipumus vaeltaa lihan eli oman itsekkään luontonsa mukaan heikkenee. Muutos lähtee sisältä. Puhtaus ja pyhyys ovat sisäisiä ominaisuuksia, jotka heijastuvat elämään hedelmän kantamisen periaatteen mukaisesti. Me siis teemme tekoja, jotka heijastavat sisäistä olemustamme. Pyhä ihminen ilmentää elämällään hänessä olevaa pyhyyttä aivan samalla tavalla kuin paha omaa pahuuttaan. Pyhyyden ja pahuuden ero ei ole ulkoisessa elämässä, vaan Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen läsnäolossaan ihmisen elämässä. Joka on Kristuksessa on puettu pyhyyteen, jolla taas ei Kristusta ole on tuomittu pahuuteen, riippumatta ponnisteluistaan.
Pyhitys on automaattinen seuraus Pyhän Hengen työstä ihmisen elämässä, ellemme me vastusta sitä. Ainoa hinta, jonka joudumme maksamaan pyhityksestä on kuuliaisuus Jeesukselle Kristukselle, se että me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä. Silloin, kun me annamme Hengen hallita itseämme, emme täytä lihan himoa emmekä harjoita hyvällä ja iloisella mielellä syntiä.
Aamen!
Ymmärrän vanhurskautuksen ja pyhityksen tavalla, jolla John Weley opetti niistä 1700 luvulla. Vanhurkautus on Jumalan armoteko, jossa ihminen saa kääntymyksensä yhteydessä syntinsä anteeksi. Jumala vanhurskauttaa, julistaa hänet syyttömäksi Jeesuksen Kristuksen veren kautta. Jumalan näkökulmasta vanhurskautettu ihminen on puettuna Kristuksen vanhurskauteen ja hänellä on pääsy Jumalan yhteyteen. Ihmisellä on henki, sielu ja ruumis. Kääntymyksen yhteydessä ihminen uudestisyntyy hengessään, ei välttämättä sielussaa eikä ruumiissaan.
Pyhitys on kääntymyksen jälkeen koettavissa oleva Jumalan armoteko, josta ihminen saa Hengen todistuksen sisimpäänsä. Pyhitys on sitä, mitä Jumala tekee ihmisessä. Pyhityksen seurauksena henkilö vapautuu niin, ettei synti himoineen ja haluineen enää hallitse hänen elämässään. Tapahtuu lihan ristiinnaulitseminen himoineen ja haluineen Jumalan armotekona. Pyhityksen hedelmän sanottaan olevan täydellinen rakkaus Jumalaa, kanssaihmisiä ja myös itseä kohtaan. Pyhityskokemus ei tee meistä täydellisiä, vaan ’jalkojen pesua’ tarvitaan yhä, mutta se tekee täydelliseksi rakkaudessa. Ihmisen osuus pyhityksessä on etsiminen ja antautuminen rukouksessa Herran Hengen tutkittavaksi tarkoituksella erottautua kaikesta hengen siellun ja ruumiin saastutuksesta. Tähän löytyy runsaasti Raamatun paikkoja, joita en nyt tässä yhteydessä toista.
Kaste Pyhässä Hengessä ei ole kaatumista, eikä vapinaa ja voimavaikutusten kokemista, vaikka niitäkin saattaa esiintyä. Pyhä Henki seuraa vain ja ainostaan Jeesuksen verta, eikä mene koskaan elämän alueille, joita Jeesuksen veri ei ole koskattanut ja puhdistanut. Siis ensin vanhurskautus uskon kautta Jumalan armotekona, sitten pyhitys uskon kautta Jumalan armotekona ja Pyhän Hengen kaste puhtaan pyhitetyn elämän varustamista voimalla palvelua varten. Näin syntyi ja toimittiin Azusa-kadun herätyksessä, joka oli toistaiseksi kaikkein suurin ja voimallisin Jumalan Hengen vuodatus kirkkohistoriassa.