Jumala on kaikkivaltias, näin opettaa kristinusko. Mitä kaikkivaltius tarkoittaa? Kaikkivaltius on aihe, josta on keskusteltu kautta aikojen, mitä se on ja miten se tulisi ymmärtää? Jumalan kaikkivaltius on hankala aihe kärsimyksen ja pahuuden näkökulmasta katsottuna. Jos Jumala on kaikkivaltias ja rakastava, miksi hän ei anna rakkaudelleen periksi ja siivoa meidän sotkujamme tai vielä parempaa, estä niitä tapahtumasta? Jumala voi jos tahtoo, jos hän on kaikkivaltias, eikö?

Eräs kärsimyksen ja pahan ongelman käsittelyä vaivaava tekijä on se, että me emme todellisuudessa edes ymmärrä, mistä niissä on kyse. Kaikki yritykset määrittää hyvää ja pahaa lähtevät ihmisen omasta käsityskyvystä ja luonnonmoraalista. Valitettavasti ihmisten kyky ymmärtää pahuuden ongelmaa muulta tasolta kuin oman itsekkään hyvinvointinsa eli hedonisminsa tasolta on hyvin rajallinen. Jos Jumala poistaisi pahuuden maailmasta, kuten minä sen ymmärrän, olisi hyvin todennäköistä, että joku kokisi minun paratiisini henkilökohtaisena helvettinään. Mitä taas tulee hyvän ja pahan määrittelemiseen ilman universaalia perustaa, kuten ateistinen humanismi pyrkii tekemään, ei sillä ole edes sitä yhteistä pohjaa ponnistaa maanpäälliseen paratiisiin, joka meillä uskovilla on Raamatun moraalikoodissa.

Tarkkaan ottaen ateismin näkökulmasta puhe hyvästä ja pahasta on absurdia, koska moraalilla ei ole pelkästään materiaalisessa maailmankaikkeudessa mitään perustaa tai käyttöarvoa. Ainoa perusta on hedonismi ja jokaisen avoin oman edun tavoittelu, mikä tarkoittaisi siis avointa yksilöiden välistä taistelua eloonjäännistä.

Kysymys kaikkivaltiudesta vaatii lähtökohtaisesti tuekseen jumala olettamuksen. Kaiken takana on perussyy l. causa prima, joka myös on oikeutettu määrittelemään hyvän ja pahan, oikean ja väärän sekä kärsimyksen todellisen olemuksen. Hyvän ja pahan tiedon alkulähde on lankeemuksessa. Tarve määritellä niitä nousee inhimillisestä tarpeesta olla Jumalan kaltainen. Meidät kristityt on kutsuttu ennenkaikkea selvittämään se, mikä on Jumalan tahto, se löydettyämme olemme myös löytäneet vastauksen siihen, mikä on hyvää. Inhimillinen ymmärrys ei yllä tasolle, jossa voisimme todellisuudessa ymmärtää koko hyvyys-pahuus kysymyksen syvyyttä. Yhden hyvä on toisen katastrofi. Tarvitaan äly, joka on paljon korkeampi ihmisen parhaimpiinkin kykyihin verraten.

Jes 55: 8. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
9. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.

1. Kor 1: 25. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.

Mitä on kaikkivaltius?

Kaikkivaltius ei ole pelkästään sitä, että persoonalla on kyky ja voima toteuttaa oma tahtonsa muista riippumattomasti. Kaikkivaltiuteen kuuluu myös vapaa tahto, joten kyse on siitä, että kaikkivaltiaalla persoonalla on kyky ja valta toteuttaa oma tahtonsa minkään sitä estämättä, niin halutessaan. Kaikkivaltiuteen kuuluu siis myös se ulottuvuus, että kaikkivaltias persoona voi valita myös halutessaan olla käyttämättä valtaansa.

Raamattu kuvaa Jumalaa El Shaddaina, Jumalana, jolla on rinnat. Jumala on kaikkiriittävä, kaikkitietävä ja kaikkivoipa. Hän on siis kaikin tavoin kaikkivaltias. Kuitenkin Jumala ilmoittaa sanassaan, että hän ei voi tehdä asioita, jotka onnistuvat meiltä ihmisiltä helposti. Hän on kykenevä luomaan sanallaan taivaat ja maat, kaiken sen, mitä on, mutta hän ei voi käyttää sanaansa valehtelemiseen, kuten ihminen. Ihminen on siis joiltain osin Jumalaansa kyvykkäämpi. Tosin siinä ei ole mitään varsinaisesti imartelevaa.

Ihminen kykenee siis lukuisiin asioihin, joita Jumala ei voi tehdä. Tällaisia asioita on mm valehteleminen, pettäminen, lupauksen rikkominen, varastaminen jne. Listasta tulisi yllättävän pitkä, mikäli listaisimme kaikki kysymykseen tulevat asiat. Tarkoittaako tämä, että ihmisen valta on siis suurempi? Kyseenalaistuuko Jumalan kaikkivaltius?

4. Moos 23:19. Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?

Vastaus on ei. Jumalan kaikkivaltius kyseenalaistuisi, mikäli Jumalalla ei olisi kykyä kyseisiin asioihin. Se ettei Jumala voi tehdä kyseisiä asioita ei suinkaan johdu siitä, etteikö hän omaisi kykyjä joita ne vaativat, vaan siitä että Jumala on oman luonteensa perustalta päättänyt olla tekemättä sellaista eli rajoittaa itse omaa toimintaansa siten, ettei hän ole osallinen missään pimeyden hedelmättömissä teoissa. Jumalan toimintaa siis rajoittaa hänen oma luontonsa, joka on Raamatun mukaan pyhä, vanhurskas ja täydellisen oikeamielinen rakkaus. Kysymys on Jumalan vapaasta tahdosta tekemä päätös, joka ei horju.

Se, jolla on valta, on vallassa silloinkin kun hän ei käytä aktiivisesti valtaansa. Se että Jumala itse rajoittaa valtansa ja voimansa osoittamista maan päällä ei vähimmissäkään määrin vähennä hänen kaikkivaltaisuuttaan, vaan korostaa hänen luonnettaan ja pitämielisyyttään. Jumala kutsuu meitä jokaista parannukseen ja odottaa että me  vastaamme kutsuun, jonain päivänä, vapaaehtoisesti. Meidän tulee muistaa, että hän voi ilmestyä koska tahansa, kaikkivaltiaana tuomarina ja puuttua voimallaan mihin tahansa tilanteeseen missä tahansa. Kun Jumala puhaltaa pelin poikki, niin se on poikki aivan riippumatta siitä, kuka oli pelaamassa ja mitä.

Ilm 15: 3 …- Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi,
Herra Jumala, Kaikkivaltias!
Oikeat ja todet ovat sinun tiesi,
sinä kansojen kuningas!
4 Kuka ei sinua pelkäisi, Herra, kuka ei ylistäisi nimeäsi? Sinä yksin olet pyhä. Kaikki kansat tulevat eteesi ja kumartavat sinua, sillä sinun oikeat tuomiosi ovat tulleet julki.

Pin It on Pinterest

Share This