Usko on monessa mielessä mysteeri. Mitä usko on, on kysymys, johon ei aina osaa vastata kunnolla edes itsensä uskovaksi mieltävä henkilö. Kristillinen usko on määritelty Raamatussa varsinaisesti vain yhdessä paikassa Heprealaiskirjeessä. Sen mukaan usko on lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan ja sen mukaan ojentautuminen, mitä ei voi nähdä. Joidenkin mukaan usko on käsivarsi, joka ottaa vastaan Jumalan armon, eli hyvyyden.

Usko ei ole pelkästään tietoa. Usko on enemmän. Kristillisen uskon tuntomerkit eivät siis täyty siinä, että ihminen hyväksyy kristillisen uskon perusväittämät ja opit älyllisellä tasolla. Tieto siitä, että Jeesus Kristus Nasaretista on sovittanut ihmiskunnan synnin ei siis vielä ole pelastavaa uskoa. Edes usko Jumalan olemassaoloon ei tarkoita kristillisessä mielessä todellista uskoa. Raamatun mukaan ihminen joka uskoo Jumalan olemassaoloon tekee oikein, koska niin uskovat riivaajatkin ja vapisevat. Jopa Jumalan vastustajat uskovat Jumalan olemassaoloon, eikä se suinkaan pelasta heitä.

Usko joka pelastaa ja on uskoa Raamatullisessa merkityksessä on enemmän kuin tietoa, se on jatkuvaa luottamista ja koko elämän rakentamista sen tosiasian päälle, että Jumala on sovittanut maailman pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Usko on syvimmiltään toimintaa, eikä tietoa. Aito kristillinen usko on elämää ja toimintaa jokapäiväisessä luottamuksessa jonka pohjana on totuus siitä, että Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Kristillinen usko eroaa siis tiedollisesta totena pitämisestä ja tunteellisesta vakaumuksesta, että Suomi voittaa aina. Uskomus, jonka mukaan Suomi voittaa aina, ainakin jääkiekossa, voi romahtaa yhdessä hetkessä, mutta oikea Raamatullinen usko Jumalaan ei.

Lyhyesti sanottuna usko on henkilökohtainen luottamus Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan hyvyyteen ja siihen luottamukseen perustuvaa toimintaa eli elämää Jumalan yhteydessä. Usko on Jumalaan ilmenee kuuliaisuutena hänen tahdolleen. Siksi Jeesus sanoo, että autuas, eli tosi onnellinen on sellainen ihminen, joka kuulee hänen taivaallisen Isänsä tahdon ja tekee sen. Uskon perustus on sovituksessa, jonka kautta Jeesus teki kuolemallaan ihmiselle mahdolliseksi kohdata Jumalassa Isän, joka rakastaa lapsiaan.