Niin miten on? Ovatko muiden uskontojen jumalat saman Jumalan eri ilmenemismuotoja? Kysymys tulee vastaan aina silloin tällöin ja erityisesti yhteyksissä, joissa kysyjä haluaa joko edistää uskontoekumeniaa tai muuten vain kyseenalaistaa kristillisen Jumala käsityksen. Uskontoekumeenisissa muotoiluissa kysymys esitetään tavalla, joka odottaa vastaukseksi myöntymistä.
Kysymystä on kuitenkin lähestyttävä kristinuskon kirjoituksista käsin. Emme voi vastata perustuen omaan mielipiteeseen tai yleisesti hyväksyttäviin tunneperäisiin perusteisiin.
Raamattu joka on kristinuskon peruskirja sulkee yksiselitteisesti pois sellaisen mahdollisuuden, että kristinuskon Jumala voisi olla sama jumala, kuin esimerkiksi Islamissa palvottava Allah. Raamattu ei ota kantaa siihen, ovatko muut jumalan kuin Raamatun ilmoittama Herra saman hengen ilmenemismuotoja. Voivat hyvinkin olla, tai olla olematta.
Jos Jumala, jota palvotaan eri uskonnoissa olisi sama, tulisi hänen myös ilmaista itsensä yhtäpitävästi eri uskonnoissa, muussa tapauksessa hän ei voisi olla Jumala, eli kaiken takana oleva totuus ja perussyy. Jumala, joka muuttuu erilaiseksi kulttuuriympäristön mukaan on vääjäämättömästi mielikuvituksen tuotetta. Raamattu itse esittää Jumalasta sellaisia ehdottomia väittämiä, jotka sulkevat täysin ulos sen mahdollisuuden, että muut jumalan voisivat olla saman Jumalan eri ilmenemismuotoja. Mikäli näin olisi, niin Raamattu olisi silloin selkeästi epärehellinen ja siten luotettavuudeltaan nolla. Meidän on siis joko uskottava Raamatun ilmoitus, tai sitten emme voi käyttää sitä millään tavalla minkäänlaisen maailmankuvan ja –käsityksen perustelemiseen.
Raamatun Jumala eroaa mm Islamin Allahista radikaalisti. Koraani (Islamin pyhä kirja) sanoo, ettei Jumalalla ole poikaa. Jeesus sen sijaan opettaa Raamatussa, ettei sillä, jolla ei ole poikaa ole myöskään isää. kaiken päälle Raamattu opettaa, ettei meille ole annettu mitään muuta nimeä, jossa me pelastumme, kuin Jeesuksen nimi. Jeesus myös opettaa, ettei kukaan voi tulla Isän tykö muuta kuin hänen kauttaan.
Buddhalaisuus opettaa, ettei jumaluus ole persoonallinen. Tarkkaan ottaen Buddhalaisuus on ateistinen uskonto, joka kieltää kokonaan Jumalan olemassaolon sellaisena kuin me länsimaiset ihmiset ymmärrämme. Raamatun mukaan Jumala on ikuinen ja persoonallinen. Hänessä on kolmen persoonan: Isän ja Pojan (Jeesus) ja Pyhän Hengen, jakamaton yhteys. Jumala myös haluaa luoda persoonallisen ja läheisen suhteen jokaisen luomansa ihmisen kanssa.
Jo noiden kahden maailmanuskonnon jumalakuvien hyvin pinnallinen vertaaminen osoittaa, ettei kyse voi olla samasta henkiolennosta. Ajatus siitä, että kaikki jumalankuvat olisivat vajavaisia heijasteita yhdestä totuudesta on yhtä perusteeton kuin uskomus, että kukin tulee uskollaan autuaaksi. Näin ei suinkaan ole. Joidenkin usko on jo täällä ajassa kaikkea muuta kuin autuutta, iankaikkisuudesta puhumattakaan.
Viimeisimmät kommentit