Seurakuntaan kuuluminen ja sen tarpeellisuus saattaa nykyisessä individualistisessa maailmassa tuntua lähinnä muinaisjäänteeltä. Seurakunta koetaan helposti historiallisen yhteisöllisyyden mausoleumina. Nykyihminen haluaa elää usein elämänsä omilla ehdoillaan, eikä osana jotain vanhoillista yhteisöä, jollaiseksi seurakunta helposti mielletään.

Ihminen on kuitenkin tullut, tultuaan uskovaksi, osaksi Kristuksen ruumista, jota nimitetään myös seurakunnaksi. Seurakuntaa kuulumattomuus on siis pelastuksen näkökulmasta yksikertaisesti mahdotonta. Seurakunnasta riippumatonta pelastusta ei ole. Toinen asia on se, mitä seurakunnalla tarkoitetaan. Kuten on jo kirjoitettu aiemmin, seurakunta ei ole ihmisten rakentama yhdistys tai uskonnollinen yhdyskunta. Seurakunta on Jumalan hengen luoma elävä organismi, joka elää yliluonnollista elämää keskellä aikaa.

Uskovan tulee siis kuulua ja hän kuuluu automaattisesti Jumalan universaaliin seurakuntaan, minkä lisäksi hänen on hyvä löytää itselleen uskovien yhteisö, jonka hengelliseen elämään kiinnittyä. Ryhmä, jossa uskovat kokoontuvat yhdessä rakentumaan yhteisestä uskostaan, auttaa yksittäistä uskovaa kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa. Samalla ryhmä tekee mahdolliseksi Jumalan rakkauden konkreettisen kohtaamisen ja kokemisen. Me tarvitsemme toisiamme voidaksemme kasvaa terveeseen ja aikuiseen uskoon. Säännöllinen kokoontuminen muiden uskovien kanssa auttaa hengellisen elämän vahvistamisessa sekä helpottaa uskon säilyttämistä elävänä.

Ef 3: 14. Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä,
15. josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä,
16. että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta
17. ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,
18. niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,
19. ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
20. Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa,

Tässä kohdassa on kuitenkin tehtävä reunahuomautus, että seurakunnan, jossa uskova käy olisi oltava terve ja opillisesti raitis. Opillinen raittius näkyy esimerkiksi siinä, miten seurakunta arvostaa uskon perusteosta Raamattua ja toteuttaa sen opettamaa keskinäistä rakkautta.

Uskova on Raamatun mukaan Kristuksen ruumiin jäsen. Jäsenyys ruumiissa edellyttää yhteyttä muiden jäsenten kanssa. Kristuksen ruumiissa ei ole proteeseja eli osia, jotka eivät  olisi kiinteässä yhteydessä ruumiiseen. Irtojäsenet ovat, kuten luonnollisessakin mielessä hyvin äkkiä entisiä, eli kuolleita jäseniä. Kristinuskon perusvoima tulee Pyhän Hengen työssä. Pyhä Henki yhdistää meidät. Mikäli emme koe tarvetta tai kykene uskovien yhteyteen, on syytä epäillä sitä, onko usko aidosti Jumalan Hengen vaikuttamaan. Yhteystulehdus, eli tarve elää uskon elämäänsä erossa muusta Jumalan kansasta on vakava poikkeustila eli hengellinen sairaus, joka voi johtaa vaikeimmillaan hengelliseen kuolemaan. Näin on erityisesti silloin, kun uskova vetäytyy uskovien yhteydestä vapaaehtoisesti ja tarkoituksellisesti. Tilanne on eri, mikäli ei mahdollisuutta yhteyteen ole.

Uskovan tulee siis olla osa seurakuntaa sekä universaalilla että paikallisella tasolla.