Susi on voimakas peto, harvapa siihen yksin metsässä haluaa törmätä. Silti sekin on luojan luoma, kaunis ja ihmeellinen kaikessa julmuudessaan. Muinainen ihminen kesytti uskollisen koiransa susien suvusta. Otti palan luontoa haltuunsa, teki siitä vaarattoman ja kesyn, jalosti tarkoituksiinsa sopivaksi. Silloin tällöin taajamiin eksyy villejä susia, alistamattomia, ihmistä pelkäämättömiä ja siksi vaarallisia.
Tämä Aamulehdestä lainattu hieno otos (kuvaaja Dave Parker) inspiroi miettimään pedon luontoa. Kuvan susi kun ei ole sympaattinen karvaturri, vaan väijyvä saalistaja.
Susi on mikä se on, raatelija, tappaja, metsästäjä, selviytyjä. Omilleen se on hellä emo, kärsivällinen ja uhrautuva johtaja, leikkisä veli. Se on hyvä, se on paha, ihmisen on vaikea suhtautua siihen. Ihmisen oma kahtiajakautunut luonto kirvoitti jonkun huulilta lauseen; ”Ihminen on ihmiselle susi.” Toisin sanoen; raateleva peto. Kun joku uhkaa elinpiiriämme, omaisuuttamme, perhettämme, seurakuntaamme, meistä tulee susia toisillemme. Toisen posken kääntämistä pidetään kunniattomana pelkuruutena, kun vaarassa on koti, uskonto tai isänmaa. Ja joskus kollektiivinen pelko lyö yli, nähdään välitöntä uhkaa sielläkin missä sitä ei ole. Kylläinenkin susi saattaa raadella lampaan, sillä kun on tappaminen verissä.
Jeesus hyödyntää suden herättämää kauhua vertauksissaan halutessaan vakavasti varoittaa seuraajiaan. Ei hän kuitenkaan nelijalkaisista puhu, susi kun on rehellisesti peto. Sitä voi välttää, harhauttaa ja tarvittaessa sitä vastaan voi taistella. Todella vaarallisia ovat Jeesuksen mukaan ihmissudet ”väärät profeetat”, ne jotka pukeutuvat hyvyyden kaapuun johtaaksen toisia harhaan, sillä sisältä he ovat raatelevia susia. (Matt 7: 15-22)
Todennäköisyys joutua lenkkipolulla suden suuhun, on häviävän pieni. Uhka päätyä uskonnollisen väkivallan ja hyväksikäytön uhriksi on todellinen. (Apt. 20: 29-30)
Siksi hyvä paimen ei lähde suinpäin susijahtiin, vaan pysyy laumansa luona, valvoo ja vartioi, etsii kadonneita ja hoivaa loukkaantuneita. Sinä tunnet hänen äänensä, ja hän kulkee edelläsi. Hyvä paimen tulee rehdisti portista, eikä varkain sen yli. Ja se portti on itse Jeesus Kristus. (Joh 10: 1-15)
Kiitos !