Uskon vastakohtana pidetään usein epäilystä. Ajatellaan, että epäilykset vievät uskon. Mutta onko epäilys uskon vastakohta? Mitä sitten on epäusko?
Kristillinen usko on asia, jota ei voida mitata. Uskoa voi ”taivaaseen asti” tai ei ollenkaan. Usko on ON tai OFF. Hebrealaiskirjeen määritelmän mukaan se on luottamusta (Hepr. 11:1). Uskon avulla me näemme ja ymmärrämme Jumalan maailmaa (Hepr 1:3).
Jeesus on siis järjestänyt meille pelastuksen, mutta hän ei pelasta meitä väkisin, tahtomattamme. Voimme uskollamme osoittaa halumme tulla pelastetuksi. Meidän tulee suostua pelastukseen (2. Kor. 5:20).
Jos usko on lahja, voimmeko itse sitä ottaa tai päättää uskovamme?
Tämä on kinkkinen kysymys, josta kristityillä on erilaisia näkemyksiä. Luulen, ettei näillä pienillä käsityseroilla ole merkitystä, jos todella olemme huolissamme pelastuksestamme. Oleellista on kai se, että Jumala haluaa meidät pelastaa ja on järjestänyt asian Jeesuksen sovituskuoleman kautta. Meidän tehtäväksemme jää luottaa siihen, että Kaikkivaltias pystyy meidät pelastamaan.
Epäilevä on oikeilla jäljillä
Viekö epäilys uskon? Todellisuudessa epäilykset vahvistavat uskoa, koska ihminen joutuu pohtimaan uskonsa perusteita. Jos ihminen on uskossaan arka ja epäilee, ei oikeastaan ole mitään hätää. Toisin sanoen, ihminen, joka pelkää olevansa niin paatunut, ettei enää kelpaa Jumalalle, on lähempänä Jumalaa kuin henkilö, joka ei edes ole kiinnostunut asiasta.
Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
– Psalmi 34:19
Epäilys ei kuitenkaan voi olla ihannetila. Silloinhan emme voisi nauttia pelastuksestamme täysin siemauksin. Toisin sanoen, emme voisi koskaan kokea täydellistä pelastusvarmuutta. Uskon, että siihen Jumala haluaa meidän kuitenkin pääsevän jo elämämme aikana. Uskoahan ei taivaassa enää tarvita.
Epäusko on synti
Epäilys ei ole sama asia kuin epäusko. Epäusko ei ole epäilystä omasta uskostaan. Epäuskoa on se, mikä erottaa Jumalasta. Epäusko on ainoa synti, joka vie kadotukseen.
Epäiletkö sinä joskus uskosi kestävyyttä tai Jumalan olemassaoloa? Vai etkö uskalla uskoa ollenkaan?
Kuuluuko lestadiolaiselle armo, vai täytyykö se ansaita? Mikä on lain osuus uskossa? entä evankeljumi? ja ekumenia?
Jumalan armo kuuluu kaikille ihmisille tasavertaisesti, sillä ei ole merkitystä mihin uskontokuntaan kuuluu. Jumalalle kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Armoa ei tarvitse ansaita, se on lahja jota ojennetaan.
Epäuskoinen on Paholaisen näkymättömässä vankilassa. Siksi sieltä on vaikea päästä ulos ja myös toisinpäin, uskovan veljen on vaikea päästä muurien sisäpuolelle kohtaamaan epäuskoista, joka torjuu hänet ja Jeesuksen.