mennessä Matti | 9.5. 2018 | Kristityn elämä, Raamattu, Usko ja pelastus
Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. ( 2. Moos. 20:7)
Jatkamme käskyjen parissa. Käsittelemme tällä kertaa käskyä, joka kieltää Jumalan nimen lausumisen turhaan. Hurskaat juutalaiset ovat ottaneet tästä itselleen aiheen pyrkiä välttämään Jumalan nimen mainitsemista lainkaan. On syntynyt kiertoilmaisujen kirjo. Tällaisia kiertoilmaisuja on mm Adonai eli Herra. Nyky juutalaiset taas viittaavat Jumalaan ilmaisulla HaShem eli se nimi. Se nimi, jota ei saa lausua.
Mikä on Jumalan nimen turhaa lausumista? Voiko sen välttää korvaamalla Jumalan nimen jollain kiertoilmaisulla? Käsittääkseni kiellon tarkoitus ei ollut se, että ihmiset lakkaavat lausumasta Jumalan nimeä, joka on varsin mekaaninen tulkinta käskyn sisällöstä. Sen sijaan kyse on jostain muusta. Voidaksemme ymmärtää käskyä, on kysyttävä, mitä Jumalan nimen väärä käyttö on?
Mitä nimi merkitsee?
Seemiläisessä kulttuurissa nimellä on paljon suurempi merkitys kuin meidän kulttuurissamme. Meille riittää usein se, että nimi rimmaa ja kuulostaa mukavan runolliselta. Seemiläisessä kulttuurissa nimi edustaa koko persoonaa. Nimi annetaan eräänlaisena profeetallisena julistuksena kuvaamaan ihmisen elämää. Nimi kuvaa henkilön ominaisuuksia. Lapsia nimettäessä nimi kuvasti myös niitä toiveita, joita vanhemmilla oli lastaan kohtaan. Kun me kristityt siis toimimme Jeesuksen nimessä, se tarkoittaa sitä, että kaikki, mitä teemme Hänen nimessään pitäisi olla sellaista, että se edustaa oikein ja tarkasti Herran olemusta ja luonnetta. Kaiken pitäisi siis olla sellaista, että Jeesus voi allekirjoittaa sen.
Mitä on Herran nimen väärinkäyttö?
Herran nimen turhaan lausuminen on siis sitä, että Herran nimeä käytetään väärin, asiayhteyksissä, joita Herra ei sanassaan vahvista ja hyväksy. Tällaista väärinkäyttöä on mm se, jos pyrimme saamaan taloudellista hyötyä vetoamalla Herran nimeen. Ahneus, hurskaskin sellainen, on synti ja siten jotain, mihin ei saa liittää Herran nimeä.
Toinen tapa on se, että me edustamme Herraamme väärin. Jos me julistuksellamme tai elämällämme opetamme, että Herra on jonkin kaltainen, mitä Hän ei kuitenkaan ole, me käytämme Herran nimeä väärin ja vedämme itse tuomion yllemme. Harhaopin julistaminen on pahinta laatua Herran nimen väärinkäyttöä eli turhaan lausumista. Joka opettaa Jumalasta vastoin Raamatun selvää ilmoitusta rikkoo käskyä ja johdattaa kuulijansa tuomion alle.
Se, mitä kristillisissä seurakunnissa opetetaan Jumalasta ja Hänen nimissään pitää olla tarkasti Jumalan sanan mukaista, ilmaisten hänen luonnettaan ja persoonaansa. Raamatun sanan vääristely johonkin omaan erikoisoppiin sopivaksi on Herran nimen turhaan lausumista.
Käskyn tarkoitus
Käskyn syvin olemus on ajaa meidät lähelle Herraa. Meidän on tutustuttava Jumalaan, jota palvelemme syvällisesti ja luotava henkilökohtainen suhde häneen voidaksemme edustaa häntä oikein. Jumalan tunteminen ulkokohtaisesti jonkinlaisten oppilauselmien pohjalta ei riitä. Jumala on tunnettava henkilökohtaisesti, jotta olisi mahdollista ymmärtää hänen persoonaansa, sanaansa ja tahtoansa. Muu julistus, ulkokohtainen ja ulkoa opittu on väärää ja turhaa, koska se johtaa kuulijansa väärään suhteeseen Herran kanssa. Pahinta on se, että ihminen edustaa Herraa väärin voidakseen käyttää lähimmäistään hyväksi, millään tavalla.
Miten voimme käyttää Herran nimeä oikein?
Jos me haluamme olla tämän käskyn kohdalla vanhurskaita, on meidän tutkittava erityisen tarkkaan sitä kuvaa Jumalasta, jonka hän on itse halunnut antaa. Jeesus Kristus on Jumalan kirkkauden täyteyden kuva. Sellainen kuin on Jeesus, sellainen on isäkin. Varmin tapa välttää tämän käskyn rikkomista on pyrkiä kasvamaan Jeesuksen Kristuksen eli Messiaan tuntemisessa. Kun me pääsemme tuntemaan Herraa läheisesti, niin me tulemme tuntemaan Jumalan sisäisesti ja meille tulee mahdolliseksi lausua ja käyttää Herran nimeä oikein. Herran nimen oikea käyttö on sitä, että me ylistämme Hänen suuruuttaan ja tunnustamme Hänen majesteettisuutensa yli kaiken ihmisymmärryksen. Meissä syttyy syvä halu pitää Hänen nimensä pyhänä ja välittää Hänen rakkautensa iloa muillekin ilman määrää ja rajoitusta. Siinä on Herran nimi oikeassa käytössä, missä syntiselle paljastetaan Jumala, joka pelastaa kansansa poikansa uhrikuoleman kautta. Ja se nimi saa aikaan syvän halun elää tavalla, joka tuottaa iloa Taivaalliselle Isälle aina siihen asti, kunnes Hän korottaa uskovan lopullisesti kasvojensa valoon ja me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.
mennessä Asko Korhonen | 2.5. 2018 | Kristityn elämä, Usko ja pelastus
Arvot ovat aina tulkintoja jostain käskystä, ja kristityillä nämä käskyt otetaan raamatusta. Kristilliset arvot ovat tulkintoja siitä mitä jokin raamatun käsky tarkoittaa. Kristityt ovat yleisesti tulkinneet, että suomen laki on perustunut kymmeneen käskyyn ja näin olemme voineet puhua Suomesta kristillisenä valtiona.
Mihin kunnioittaminen perustuu?
Raamatussa esiintyvien käskyt käskevät kunnioittamaan isää ja äitiä (2.Moos.20:12), vanhusta (3.Moos.19:32), Herraa (Snl. 3:9), Isää ja Poikaa (Joh.5:23) ja oikeita leskiä (1.Tim. 5:3). Minun ”kristillinen arvoni” toisten kunnioittamisesta perustuu rakkauden kaksoiskäskyyn (Mt.22:36-40). Miksi perustaksi olen ottanut tämän enkä niitä käskyjä, joissa puhutaan kunnioittamiseta? Minulle, siis täysin subjektiivisesti ja henkilökohtaisista kokemuksista johtuen, rakkauden osoittaminen on kunnioittamista.
”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.” (Matt 22: 36- 40)
Rakastan, siksi kunnioitan
Rakastan Jumalaa ja osoitan hänelle kunnioitusta. Rakastan lähimmäistäni ja osoitan kunnioitusta häntä kohtaan, (koska toivon, että minullekin osoitettaisiin). ”Kristillinen arvoni” toisten kunnioittamisesta on siis oma subjektiivinen tulkintani rakkauden kaksoiskäskystä, jossa ei mainita sanallakaan toisten kunnioittamisesta. Silti uskon, enkä pelkästään toivo, että ”kristillinen arvoni” toisten kunnioittamisesta on Jumalan mielenmukainen.
Perustana ei ole käskyt kunnioittamisesta vaan rakkauden kaksoiskäsky, josta seuraa se, että käskyt kunnioittamisesta toteutuvat (Matt.22:40).
mennessä Asko Korhonen | 19.5. 2018 | Kristityn elämä, Raamattu
Suomalaiset, etenkin tosiuskovat, joihin itseni luen, peräänkuuluttavat presidenttiehdokkailta kristillisiä arvoja. Kuka heistä eninten kannattaa kristillisiä arvoja? Ryhdyin miettimään mitä ovat ne peräänkuulutetut kristilliset arvot? Minä oletan, tosiuskovana, että minun arvoni ovat kristillisiä, mutta millä minä sen arvioin? Tekeekö arvoista kristillisiä, Raamattu tai kristillinen seurakunta vai tekeekö arvoista kristillisiä jokin puolue tai löytyvätkö ne Herramme Jeesuksen Kristuksen elämästä?
No, tosiuskovan yleisin vastaus on, että kristilliset arvot perustuvat Raamattuun. Mitä Raamattu sanoo arvoista. Yllättäin huomaan, että lähinnä arvoa, mitä Raamattu mainitsee on ”arvoton” (1.Sam.15:9, Jer.15:19, 22:28) Kaikissa näissä paikoissa todettiin asiat arvottomaksi, koska oli rikottu Jumalan käskyä. Johtopäätökseni on, että arvo määräytyy Jumalalle osoitetun kuuliaisuuden perusteella. Kansa oli kuuliainen kuninkaalleen ja tuhosi kaiken, jota itse pitivät arvottomana ja säilyttivät sen, jota he pitivät arvokkaana (1.Sam.15:9).
Arvot määräytyvät sen perusteella, mitä tai ketä kunnioitan
Onko näin, että minun ”kristilliset arvot” ovat syntyneet siitä, ketä kunnioitan ja mitä pidän tärkeänä. Ketä kunnioitan, Jumalaa itseään vai luomaani kuvaa Hänestä (2.Moos.20:4… älä tee kuvaa…). Joudun toteamaan, että arvoni eivät ole kristillisiä ja epäilen vahvasti onko kristillisiä arvoja olemassa. Totean, että arvoni nousevat siitä, ketä rakastan, ketä kunnioitan ja mitä pidän tärkeänä. Rakastan perhettäni ja pyrin rakastamaan lähimmäisiäni, pyrin kunnioittamaan Jumalaa itse Jumalana (Jumala on Rakkaus)ja pyrin toteuttamaan rakkauden kaksoiskäskyä.
Minulle arvokkaita asioita on vapaus, rehellisyys, avoimuus ja toisten kunnioittaminen. Toivon, että tästä nousevat ”kristilliset arvoni” ovat Jumalan mielenmukaisia. Mitä sinä toivot ja mitkä ovat sinun arvosi?
mennessä Matti | 6.5. 2017 | Kristityn elämä, Raamattu
Raamatun lukijan eräs haaste on kyetä lukemaan kukin teksti asiayhteydessään. Esimerkiksi liiton sanat eli kymmenen käskyä käsitellään useimmiten listana irrallisia Jumalan sanoja. Esitetään käsky ja kysytään, mitä se on, eli tarkoittaa? Tulkinnan kannalta ongelmallista on se, että koko jaejakso irrotetaan asiayhteydestään. Asiayhteytenä on huomattava se, että kyseinen kokoelma Jumalan sanoja annettiin Israelin kansalle hyvin pian Egyptistä lähdön jälkeen. Juuri ennen lain antamista kerrotaan siitä, mitä tapahtui, kun Mooses toi kansan lopulta sille paikalle vuoren tykö, johon Herra oli alunperin käskenyt kansan noutaa. Kohtaaminen Jumalan kanssa ei mennyt ihan putkeen, kansanomaisesti ilmaistuna. (2. Moos. 19)
Sen sijaan, että israelilaiset olisivat olleet halukkaita kohtaamaan Jumalansa, he olivatkin pelokkaita ja järkyttyivät siitä, minkälainen kohtaaminen oli. He menivät tilanteen jälkeen miehissä Mooseksen luo ja pyysivät Moosesta papikseen, koska pelkäsivät Jumalan suoraa kohtaamista (2 Moos 20: 19). Pappeus sellaisena kuin me sen tunnemme oli ihmisen keksintö, kuten kuninkuuskin myöhemmin. Siirrymme käsittelemään tämän artikkelin pääaihetta eli seuraavaa Jumalan käskyä.
Kunnioita Isääsi ja äitiäsi, jotta kauan eläisit ja hyvin menestyisit maan päällä.
Käskyä pohdittaessa on äärettömän tärkeätä kiinnittää huomio asiayhteyteen. Tilanne, jossa käsky annettiin, oli sellainen, että kansa oli lähtenyt vasta joitakin aikoja sitten Egyptistä, jossa heidän isänsä ja äitinsä olivat eläneet orjina. Orjuus oli mitä ilmeisimmin alun perin eri luontoista, kuin se, minkälaisia mielikuvia meille, herää ajatellessamme orjuutta. Joka tapauksessa Raamattu kertoo, että kun tuli faarao, joka ei enää tiennyt Joosefista mitään, alkoivat ongelmat. Luvattua maata kohti matkalla olleiden heimojen tausta oli siis mitä vaatimattomin, jopa häpeällinen. Heillä oli orjan identiteetti. Orjan, joka oli saanut yllättäen vapautensa. Matka luvattuun maahan oli ajoittain varmasti riehakas, olihan kansa saanut nähdä, miten Jumala oli varjellut sen Egyptin sotajoukoilta.
Tällaisessa tilanteessa, sosiaalisen arvonnousun juuri kokeneena ihmisillä on luontainen taipumus ryhtyä peittelemään taustaansa. Pahimmassa tapauksessa köyhät ja puutteelliset lähtökohdat saattavat saada ihmisen suorastaan häpeämään tai halveksimaan taustaansa. Isä ja äiti muuttuvat henkilöiksi, joista ei kehtaa kunnolla puhua.
Käskyn merkitys oli ennen kaikkea se, ettei Israel saanut hävetä tai halveksia, eikä missään tapauksessa salata taustaansa, sen inhimillisesti vähäpätöisten lähtökohtien vuoksi. Meidän on välttämätöntä ymmärtää ja hyväksyä se, että Jumala on kaikkivaltiudessaan säätänyt elin olosuhteemme juuri oikeanlaisiksi, jotta voimme kasvaa sellaisiksi ihmisiksi, kuin meidät tarkoitettiin. Jumala valitsi tuolloin ja valitsee edelleen ne, jotka eivät ole itsessään mitään.
1.Kor. 1. 25-29: Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
Onko kunnioitus ansaittava vai ei?
Vanhempien kunnioitus ei ole valinnainen asia. Ajatus siitä, että kunnioitus pitää ansaita, kuten usein kuulee sanottavan, ei toimi tässä tapauksessa. Vanhemmat ansaitsevat kunnioituksen jo pelkästään sen takia, että he ovat olleet sinun elämäsi ehdoton edellytys. Kun me kapinoimme tätä käskyä vastaan, me emme suinkaan kapinoi vanhempiamme vastaan, vaan Jumalaa, joka on käskyn antanut. Kunnioitus kohdistuu viime kädessä Jumalaan, joka on puhunut sanansa ja tahtonsa meille käskyissään. Kuuliaisuus johtaa automaattisesti kunnioittamiseen, koska kyse ei ole vanhempien kunnioitettavuuudesta, vaan Jumalan kunnioittamisesta. Yksikään, joka halveksii, häpeää tai vihaa vanhempiaan ei voi kunnioittaa Jumalaa, vaikka niin väittäisi. Tässä asiassa toimii sama logiikka kuin rakastamissa/ vihaamisessa. Sana sanoo, että se, joka vihaa veljeään, jonka on nähnyt ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. On siis niin, ettei se, joka ei kunnioita vanhempiaan, voi kunnioittaa Jumalaa. Se, taas, ettei kunnioita Jumalaa, joka käskee kunnioittamaan vanhempiaan johtaa automaattisesti siihen, että elämästä puuttuu todellinen siunaus.
Ihminen joka ei kunnioita vanhempiaan elää koko ajan kapinassa Jumalaansa kohtaan. Kapinallisuus taas johtaa aikanaan kaikkeen muuhun kuin hyvinvointiin ja siunaukseen. Tulee hetki, jolloin kapinoiva saa palkkansa, jossei tässä ajassa, niin sitten iankaikkisuudessa, joka on se todellinen elämä, joka kestää ja jossa jokainen Jumalan oma, saa kokea sanomatonta menestystä. On siis havaittava se, että se miten ihminen suhtautuu menneisyyteensä vaikuttaa suoraan siihen, minkälainen hänen tulevaisuutensa on. On siis mahdotonta olla Jumalalle kelpaava samalla kun kaiken aikaa kapinoi hänen tahtoaan vastaan. Joka taas kunnioittaa vanhempiaan kunnioittaa Jumalaa, joka siunaa jokaista, joka uskoo, että Jumala on ja palkitsee ne, jotka lähestyvät häntä.
mennessä Matti | 21.1. 2016 | Kristityn elämä, Raamattu, Usko ja pelastus, Videot
Galatalaiskirje on Raamatun ydintä. Galatalaiskirjettä lukiessa voisi ensin luulla, että se on kirjoitettu juutalaisille. Galatian seurakunta oli kuitenkin tunnetusti pakanaseurakunta.
Galatalaiskirje tuntuu käsittelevän vanhan ja uuden liiton jännitettä. Paavali moittii galatalaisia siitä, että he olivat vaihtamassa armon lihan töihin. He olivat omaksuneet sellaisen ajatuksen, että juutalainen usko olisi jotain korkeampaa hengellisyyttä.
Aihe on edelleen ajankohtainen. Mitä siitä seuraa, jos kristitty lähtee elämään kiveen hakatun lain mukaan?
mennessä Matti | 25.3. 2015 | Kristityn elämä, Videot
Joonan esimerkki kertoo, kuinka Jumala on voimallinen viemään työnsä päätökseen, vaikka me emme noudattaisi kutsua.
Jumalan yliluonnollisen väliintulon takia Joonalla oli taas yllättäen mahdollisuus täyttää tehtävänsä. Joona kertoi niniveläisille Jumalan ilmoituksen siitä, että Ninive tuhotaan. Joona katseli, kuinka niniveläiset tekivät parannuksen, eikä Jumala tuhonnutkaan kaupunkia. Joonasta tuli siis väärä profeetta.
Mikä oikeastaan oli Joonan ongelma? Mikä on Mooseksen kirjojen profeetan testi ja miten tämä liittyy Joonaan?
Raamattuvartti Kristikalta ke 25.3.2015 äänessä tuttuun tapaan Matti Lahtinen
Viimeisimmät kommentit