Mitä tapahtui Jumalan käskyille? Onko Jumalan käskyt kokonaan vanhentuneita, vai mikä rooli niillä on?
Juutalaiset, joille käskyt alunperin annettiin eivät miellä kymmenen käskyn kokoelmaa laiksi lainkaan. Heille kyseessä ovat ne 10 Jumalan sanaa, Liiton sanat. Kymmenen käskyä, kuten me niitä nimitämme eivät siis ole lakia siinä mielessä, miten me ymmärrämme lain. Alkukielen mukaan toora tarkoittaa oikeastaan opetusta, vaikka me olemme tottuneet käyttämään sanaa laki. Kymmenen käskyä löytyy Raamatusta kahdesta kohtaa. Niistä toinen on 5. Mooseksen kirjan 5. luvussa.
Opetus on sama kuin ennenkin. Uuden liiton kirjoitukset toteavat, että vanhassa on tulevaisen varjo. Liiton sanat ovat siis edelleen voimassa. Ne on rakennettu sisään Uuden liiton opetukseen ja henkeen, vaikkakaan ei enää kiveen hakattuina. Laki on nyt hengellinen ja liiton sanat kirjoitetaan uskovan sydämeen Jumalan hengellä.
Liiton sanat ovat kokonaisuus, joka hahmottaa niin ihmisen suhteen Jumalaan kuin kanssaveljeenkin. Kolme ensimmäistä käskyä liittyvät Jumala suhteeseen, yksi käsky itseen ja loput eli kuusi suhteeseen muihin ihmisiin.
Käskyjen tarkoitus
Käskyjen kokonaisuuden hahmottaminen avaa uuden näkökulman siihen todellisuuteen, joka on käskyjen taustalla ja tarkoituksena. Jumalan sanat annettiin käskymuotoisina, koska kansa, joka otti ne vastaan, oli hyvin heikossa Jumalan tuntemisessa. Suhdetta ei varsinaisesti ollut siinä mielessä kuin me ymmärrämme Uuden liiton näkökulmasta ja Vanhan liiton tekstien pohjalta. Jumalan tarkoitus oli alusta lähtien sama kuin ihmisen luomisessa. Hän loi ihmisen saadakseen itselleen perheen, jota rakastaa. Jumalan sydänäänet kaikuvat, profeetta Jeremian kirjoittuksessa (Jer 3:19) :
Aloitamme kristinusko.fi-sivustolla artikkelisarjan, joka käsittelee käskyjä. Käskyjä käsitellään sattumanvaraisessa järjestyksessä. Ensimmäisenä otamme käsittelyn alle käskyn 2.
Älä tee mitään jumalankuvaa itsellesi
Käsky, joka kieltää tekemästä minkäänlaista kuvaa Jumalasta, on poistettu kirkolliskokouksen toimesta kymmenen käskyn kokoelmasta jo vanhan yhtenäisen kirkon aikana. Käsky poistettiin ikoneja ja pyhimyksenkuvia koskevan riidan jälkeen.
Kiellon kumoamista kirkolliskokouspäätöksellä perusteltiin sillä, että Jumala olisi kumonnut sen itse antamalla kuvan itsestään pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Säilyttääkseen käskyjen määrän alkuperäisenä kirkolliskokous päätti jakaa viimeisen käskyn kahdeksi erilliseksi.
Perustelu käskyn poistamiselle on erikoinen ajatellen sitä, että Jumala on käskyjen antaja ja käskyt on annettu ihmisille, ihmisten noudatettavaksi. Se, että Jumala itse antoi kuvan itsestään, ei tarkoita, että ihminen on sen perusteella vapaa luomaan itselleen haluamansa määrän mieluisia jumalankuvia.
Miksi käsky on tärkeä?
Jumalan kuvan oleellisuudesta puhuttaessa on huomattava, että itse luotu kuva, riippumatta motivaation luonteesta, on aina jollain tavalla puutteellinen ja virheellinen. Ihminen ei voi määritellä Jumalaa oikein. Rajallinen ja ajallinen ei voi käsittää sitä, mikä on rajatonta ja ajatonta. Virheellinen jumalankuva taas tarkoittaa sitä, että Jumala, jota palvotaan on tarkkaan ottaen eri kuin se Jumala, joka puhuu Raamatussa. Kyse on siis rehellisesti ja suoraan sanottuna epäjumalasta, jumalasta, jonka ihminen on itse luonnut itselleen. Edes 98 prosentin yhdennäköisyys elävän Jumalan kanssa ei tee siitä samaa jumalaa.
Meillä on kaikenlaisia epäjumalia, joita palvotaan Jeesuksen Kristuksen Isänä. Jos olisimme pitäneet kiinni jumalankuvan teko kiellosta, meillä olisi paljon vähemmän harhaoppeja.
Kun seuraa kristillistä keskustelua, on helppo huomata, että lähes jokaisella keskustelijalla on erilainen käsitys siitä, minkälainen Jumala on. Joidenkin Jumala on äärimmäisen suvaitsevainen, eikä halua, että kenelläkään on paha mieli. Toiset taas tunnustavat Jumalaa, joka on laatinut tarkat ”älä tee” -listat. Molemmat ääripäät uskovat vakaasti perustavansa jumalan kuvansa Raamattuun. Ja molemmat ovat väärässä.
Me voimme tietää Jumalasta ainoastaan sen, minkä hän itse haluaa ilmoittaa, emme mitään muuta. Kaikki muu on epäjumalan rakentamista. Koska ihminen ei voi tietää Jumalasta muuta kuin sen, mitä Jumala itse näkee hyväksi ilmoittaa, niin on meidän pysyttävä siinä ilmoituksessa ja kuvassa, jonka hän itse antaa. Vain siten, voimme päästä edes jonkinlaiseen Jumalan tuntemiseen.
Jumala antoi itse kuvan itsestään pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa
Jumalan sanan opetuksen mukaan Jumala antoi meille kuvan itsestään Jeesuksessa Kristuksessa. Kristityille olisi pitänyt riittää siinä jumalankuvassa tutkimista hamaan Herran paluuseen asti. Sen sijaan, että olisimme tyytyneet vain tutkimaan sitä kuvaa, jonka Jumala antoi meille pojassaan, olemme lähteneet Jumalan määrittelemisen tielle. Kaikki yritykset systematisoida kuvaa siitä, minkälainen Jumala on, ovat alkuperäisen kiellon rikkomista. Meillä on vähintäänkin hämmentävän monimutkainen kolminaisuusoppi, koska kirkkoisät eivät tyytyneet ottamaan vastaan Raamatun tekstien antamaa yksinkertaista kuvaa Jumalasta.
Israelin uskontunnustus: “Shema Israel” ei ole minkäänlaisessa ristiriidassa sen jumalankuvan kanssa, joka löytyy uuden liiton teksteistä. Riittää, kun uskoo sanan niin kuin se on kirjoitettu.
Tarve määritellä Jumala ihmisjärjen ymmärrettävällä tavalla on sellaista jumalankuvan tekemistä, joka on kielletty. Jos Jumala mahtuisi ihmisjärkeen, niin hän olisi sieltä myös kotoisin. Jumalan, ollakseen Jumala, on oltava meille majesteettisuudessaan käsittämätön ja siksi hänen tulee antaa itse meille kuva, jonka voimme käsittää. Sen Jumala teki antamalla poikansa. Jos haluamme tulla tuntemaan Jumalan, meidän on pyrittävä lähemmäs Jeesusta ja tutkittava sitä, minkälaisena Raamattu kuvaa Jeesuksen. Ainoa todellinen jumalankuva, joka ei riko käskyä on yksinkertaisesti se, että suostuu omaksumaan jumalankuvan annettuna, ilman filosofiaa ja teologisointia.
Tämä käsky ei siis ainoasataan kiellä patsaita tai maalauksia, vaan se kieltää ennen kaikkea kaiken sellaisen teologian, joka haluaa muuttaa Jumalan majesteetista oppirakennelmaksi.
Viimeisimmät kommentit