Kuka Jumala on? Jos häntä siis ylipäätään on. Saatat olla liikkeellä otsikon kysymyksen kanssa etsien vastausta kristilliseltä pohjalta. Kristinusko, kuten useimmat muistakin suurista maailmanuskonnoista on Jumalauskoa. Se perustuu uskoon Jumalan olemassaolosta. Kristinusko opettaa, että Jumala on iankaikkinen persoona, joka on, luonnut maailmankaikkeuden ja kaiken sen, mitä siinä on. Jumala on kaiken takana oleva alkuperäinen syy sille, miksi mitään on olemassa.
Raamattu kuvaa Jumalaa persoonallisena olentona, joka on luonnut kaiken ja pitää sen kaiken yllä. Puhuttaessa Jumalasta persoonallisena olentona on tehtävä kristinuskon kannalta erittäin tärkeä tarkennus. Kristillisen uskon mukaan Jumala on kolminaisuus, toisin sanoen yksi Jumala sisältäen kolme eri persoonaa, jotka ovat Isä, Poika (Jeesus)ja Pyhä Henki. Vaikka kolminaisuus onkin merkittävä osa kristillistä Jumala käsitystä, en paneudu siihen nyt kovinkaan syvällisesti, koska siitä asiaa käsitellään tarkemmin myöhemmin julkaistavassa artikkelissa.
Kun puhutaan Jumalasta, tarkoitetaan yleensä Isää, joka on luoja sekä kaiken luodun ylläpitäjä. Isän teot ovat ilmeiset, ne ovat kaikkien nähtävissä ja koettavissa. Isä on kristillisen uskon mukaan iankaikkinen Jumala, jonka olemisella ei ole alkua, mutta joka on itse kaiken muun olemisen alku. Hänen hepreankielinen nimensä Jahve tarkoittaa: yksikertaisimmillaan Minä olen, tarkemmin: minä olen kaiken olemisen alkusyy. Jumala on siis ikuinen ja kaikkivaltias, hän on luonnut kaiken sanallaan. Hän on kaikkitietävä ja kaikkivoipa.
Raamattu kuvaa Jumalaa kaikkien inhimillisten tarpeiden täyttäjänä. Jumalan luomisteoista suurin on, ehkä jopa vähän yllättäen ihminen. Ihmisestä sanotaan, että hänet on luotu Jumalan kuvaksi. Jumala ei ole luomakunnastaan erillään pysyvä, ns. poissaoleva luoja, vaan luotujensa kanssa yhteyteen pyrkivä persoona, joka etsii ihmisiä, joiden kanssa hän voisi luoda rakkauteen perustuvan suhteen. Siksi Raamattu sanoo, että hän on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.
Jumala on rakkaus, mutta hän ei ole sellainen rakkaus, kuten me voisimme kuvitella, Hän ei ole vanha parrakas ukko, joka lyö polviinsa ja hekottaa pilvenreunalla: ”pojat on poikia”. Ei, sen sijaan hän on rakkaus, jonka syvimmässä olemuksessa on pyhyys ja vanhurskaus. Jumalan pyhyys tarkoittaa, että hän on ylen korkea, eikä hänellä ole mitään tekemistä ihmiskunnassa vaikuttavan synnin kanssa. Vanhurskaus tarkoittaa, että hän on ehdottoman ja täydellisen oikeudenmukainen. Hän ei jätä syntiä rankaisematta, mutta ei myöskään kiellä armoaan ja anteeksiantamustaan yhdeltäkään, joka katuu syntejään. Isä on kaikkivaltiudessaan määrätyllä tavalla rajoittunut. On asioita, joihin ihminen kykenee, mutta hänen luojansa ei. Jumala ei esimerkiksi pysty valehtelemaan, ei pettämään eikä varastamaan. Jumala ei ole niin kuin ihminen, että hän valehtelisi.
Viimeisimmät kommentit