Seurakunta, mikä ihme se on? Nyky ihmiselle käsite seurakunta voi olla hyvinkin hämärä. Se on jotain, mikä liittyy kristilliseen uskoon. Seurakunta edustaa useimmille kirkkoa, joka järjestää lapsille muskareita, pitää yllä hautausmaita ja niitä vanhoja kivikirkkoja, joita suomen kylät ovat pullollaan. Seurakunta saattaa näyttäytyä byrokraattisena ja tavallisesta ihmisestä etäisenä organisaationa, jonka toimintaa voi käydä ihmettelemässä erinlaisissa piruntorjuntabunkkereissa. Tämänkaltaiset ajatukset ovat ymmärrettäviä, vaikkakin virheellisiä. Seurakunta ei ole julkisoikeudellinen yhteisö, joka maksaa palkaa niin piispalle kuin lastenohjaajallekin diakonaatista puhumattakaan. Seurakuntaa koskevia väärinkäsityksiä käsitellään myöhemmin omassa artikkelissaan, joten en mene asiassa nyt sen syvemmälle. Mikä seurakunta sitten on?
Seurakunta on yhteisö, joka koostuu niistä ihmisistä, jotka ovat kokeneet henkilökohtaisesti elämässään kohtaamisen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Kun ihminen kohtaa Jeesuksen hän joko suuttuu tai muuttuu. Ne, jotka muuttuvat eli ottavat vastaa Jeesuksen tarjoaman sovitukset luetaan seurakunnan jäseniksi. Kreikankielinen, eli Raamatun alkukielinen, seurakuntaa merkitsevä sana ekkleesia tarkoittaa tarkkaan ottaen: uloskutsutut.
Uloskutsuttuja yhdistää se, että he ovat vastanneet Jeesuksen Kristuksen kutsuun ja seuranneet häntä ulos maailmaksi kutsutusta järjestelmästä.
Uloskutsuttuja ovat siis kaikki, jotka ovat ottaneet uskossa vastaan Jeesuksen tarjoaman anteeksiantamuksen ja sen kautta syntyneet uudesti ylhäältä. Uusi syntymä on käsite, joka kuvaa sitä, miten ihmisestä tulee Jumalan lapsi, eli pelastunut. Jumalan todelliseen seurakuntaan ei siis voi liittyä, kuten yhdistykseen tai kirkkoon, Seurakuntaan synnytään. Seurakunta on yhteisö, jota nimitetään Raamatussa myös taivasten valtakunnaksi. Se on yhteisö, joka elää yliluonnollista elämää keskellä aikaa, keskellä ihmisten arkea.
Seurakunta on siis uskovien yhteisö. Se on yhteenkokoontuminen, jossa uskovat kokoontuvat yhteen ylistämään Jeesusta Kristusta pelastuksensa Jumalana sekä rakentumaan yhteisestä uskostaan.
Seurakunta on yliluonnollinen yhteisö, jonka luoja on viimekädessä Pyhä Henki, joka yhdistää uskovat. Todellinen seurakunta on siksi saman aikaisesti sekä paikallinen, että universaali. Kaikki uskovat kuuluvat Jumalan universaaliin seurakuntaan riippumatta asuinpaikasta. Samalla he kuuluvat myös paikalliseen seurakuntaan, joita on kullakin paikkakunnalla vain yksi riippumatta siitä, miten monessa paikassa ja minkä nimien alla he kokoontuvat. Näin siksi, että seurakunta ei ole samalla tavalla inhimillinen rakenne, kuin esimerkiksi joku urheiluseura tai yhdistys, joten sitä ei voi rajata jäsenrekisterillä. Seurakunta on elävä organismi, jota kutsutaan Raamatussa myös Kristuksen ruumiiksi ja Jumalan temppeliksi.
Efe 2: 19. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,
20. apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,
21. jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;
22. ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.
Alkuseurakunnalla oli käytössä aramean kielinen seurakunta-sana. עדתא , ’ed’ta , hebreassa ad’ata, sanatarkasti ”kunnes Hän tulee”. Maailmasta ”uloskutsutut” siis aktiivisesti odottivat Hänen paluutaan. 1Kor. sanoin, ”..julistatte Herran kuolemaa, siihen asti, kun Hän tulee”.
Mielestäni tämän päivän kirkoissa on menty suuntaan josta Raamattu varoittaa ,niin ymmärrykseni on että tämä on turmiollista myös serakunnalle.Hebrealaiskirje 13;13
Menkäämme ulkopuolelle leirin niinkuin Jeesus teki ,Hänen pilkkaansa kantaen.