Mitä synti on? on kysymys, joka saattaa tuntua mitä epäajankohtaisimmalta. Synti on kuitenkin yksi kristillisen uskon peruskäsitteitä. Syntiä on totuttu lähestymään listana tekoja, joita ihmisen tulisi vältellä, mikäli haluaa pysyä kunniallisen kristityn kirjoissa. Perinteinen syntikäsitys hahmottaa synnin usein joko perisynnin eli ihmisen yleisen turmeluksen tai sitten erityisinä tekoina ilmenevän synnin kautta.

Ihmisen on helppo mieltää esimerkiksi lapsiin kohdistuva hyväksikäyttö tai veriteko, puhumattakaan terroriteosta synniksi.

Sen sijaan kun tullaan tavallisiin kunniallisiin ihmisiin saattaa yllättävänkin yleinen käsitys olla sellainen, jossa ihminen toteaa, itse uskoen, ettei ole koskaan tehnyt syntiä. Synti ei ole Raamatun mukaan sarja moitittavia tekoja, kuten helposti ajatellaan. Ajattelu, jossa synti samaistetaan tekoihin, johtaa vääjäämättömästi syntikeskeiseen uskonelämään, jossa laaditaan listoja synneistä, joita tulee välttää säilyttääkseen asemansa yhteisön keskellä.

Synti on itse asiassa määritetty Raamatussa hyvinkin tarkkaan. Synnin määritelmät, jotka löytyvät Raamatusta eivät suinkaan keskity tekoihin, vaan siihen juureen eli syyhyn, joista teot syntyvät. Määritelmät löytyvät kahdesta eri paikasta, joiden sisältö on pohjimmiltaan sama. Synti on Jeesuksen sanojen mukaan siinä, että ihmiset eivät usko häneen. Paavali muotoilee syvimmiltään saman asian toteamalla Roomalaiskirjeessä, että kaikki, mikä ei ole uskosta on synti.

Room 14: 22. Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
23. mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.

Synnin määritelmän mukaan synnissä eläminen on siis yksikertaisesti elämää, jota eletään ottamatta huomioon Jumalaa. Riippumattomuus Jumalasta ja hänen sanastaan. Epäusko, joka kohdistuu Jeesukseen persoonana ja siihen, mitä hän opettaa tai kehottaa on synti.

Se, mitä me olemme tottuneet ajattelemaan syntinä, kuten aviorikokset, veropetokset, varkaudet ja juopumukset, jne. on todellisuudessa seurausta synnistä, ei itse synti. Synti, eli taipumus elää ottamatta Jumalaa huomioon johtaa vääjäämättä elämään, jonka keskipisteessä on tavalla tai toisella oma napa. Oman navan maantiede johtaa kaikenlaiseen itsekkyyteen ja tekoihin, joiden seuraukset ovat tavalla tai toisella lähimmäisille raskaat. Synnin synnyttämä itsekeskeisyys saa meidät elämään ihmissuhteita tuhoavaa elämää. Me teemme syntiä, koska olemme syntisiä, ei toisinpäin. Hedelmistään puu tunnetaan.

 

Pin It on Pinterest

Share This