Mitä on vanhurskaus, josta puhutaan kristittyjen joukossa. Onko kyseessä vain muinaisjäänne ajalta, jolloin ihmiset puhuivat muutenkin käsittämättömiä, vai mitä koko sana tarkoittaa? Sanaa vanhurskaus voidaan pitää hyvinkin yhtenä kaanaankielen (uskovien puhuma, muille käsittämätön kieli) peruskäsitteistä. Sana on kuitenkin oikeassa käytössä hyvinkin toimiva ja käyttökelpoinen.
Vanhurskaus on yksinkertaisesti määriteltynä syyttömyyttä. Yhteiskunnallinen vanhurskaus on yhteiskunnallista syyttömyyttä sitä, että ihminen on lainkuuliainen ja kunnollinen kansalainen. Hengellisessä eli kristillisessä kielenkäytössä, johon sanan käyttö nykyään rajautuukin lähes yksinomaan, vanhurskaus tarkoittaa aivan erityistä syyttömyyttä, se on syyttömyyttä Jumalan edessä.
Vanhurskauttaminen tarkoittaa siis syyttömäksi julistamista. Jumala julistaa uskovan syyttömäksi ja siten kelvolliseksi elämään Jumalan yhteydessä ilman tuomion pelkoa. Syyttömyys eli vanhurskaus tulee uskovalle yksin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Ei muuten. Vanhurskaus on siis kiinteässä yhteydessä syntien anteeksisaamiseen Jeesuksen veren kautta.
Room 10: 9. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Anteeksiantamus ja Jumalan armon vastaanottaminen lahjoittaa ihmiselle vanhurskauden. Hänet asetetaan ennalleen suhteessaan Jumalaan. Ennalleen asettaminen tarkoittaa yksikertaisesti ihmisen palauttamista samanlaiseen syyttömyyteen, kuin ihmiskunnalla oli ennen Aatamin ja Eevan alkulankeemusta. Vanhurskas ihminen on Jumalan edessä kuin ihminen, joka ei ole koskaan syntiä tehnytkään. Tämä, Jumalalle kelpaava vanhurskaus eli viattomuus on lahja, jonka Jumala lahjoittaa jokaiselle, joka ottaa sen uskolla vastaan, sitä ei voi ansaita, eikä valmistaa itse.
Ehkä helpoiten asian selittää näin:
Vanhurskas – sellainen joka on matkalla taivaaseen
Vanhurskauttaa – sellainen joka on matkalla kadotukseen, luetaan sellaiseksi, joka on matkalla taivaaseen
Vanhurskauttamioppi – miten sellaisesta, joka on matkalla helvettiin, tulee sellainen, joka on matkalla taivaaseen
Armosta, uskoskon kautta jeesuksen veren voimaan.
Ottakaa tämä armo vastaan, ettei se jää turhaksi, kun Jumala sitä tarjoaa.
Ihmiselle itsessään mahdotonta ei Jumalalle.
Pyhitys on Jumala on valmistanut käyttöönsä.
Jeesus on Jumalan Sana ja Poika Jumalasta syntynyt ei luotu, sama Jumalaa Isä Poika ja Pyhä Henki. Jeesus maksoi ristillä syntimme ja vain tätä kautta taivaaseen.
Isä antoi vallan voittajalle Jeesukselle.
Sana (Tyatira) on poika, joka on tullut Viisaudesta (Filadelfia) eli Isästä. Sana (Totuuden henki) ja Viisaus (oikeamielinen Viisaus,se, joka hylkäsi pahan ja otti elämänpuusta hedelmän ja söi ja niin elää ikuisesti)ovat yhtä. Ja nimi on pyhitetty Herralle.Kulkee vetten (sielujen) päällä!
Siunausta ”pikku enkelille”
Rukoile luottaen uskossa niinkuin pieni lapsi
keskustelee isänsä kanssa, ja viettää aikaansa isää lähellä.
Hänelle kerro huolesi ja ilosi, kuuntele ja ihaile.
Minä luulin että protestantti on aina syntinen ja syyllinen ja kykenemätön rakastamaan? Sitten arvalla vedetään kuka pääsee taivaaseen, rikkaita tiukkapipoja suosien toki. Siksi Suomi on niin paska maa. Mitään ei saa tehdä. Mihinkään ei voi vaikuttaa hlökohtaisilla avuilla. Hauskaa ei saa pitää eikä saa riemuita koska se saattaa olla synti. Varmuuden vuoksi vältellään hyvien tekojen tekemistä; sekin voi olla synti. Miksi ottaa riskiä kun Jumala pelastaa synnin välttelijät, ei hyvien tekojen teijöitä. Miksi tehdä mitään? Vain jonkun muun käskemät asiat saa tehdä koska silloin vastuu siirtyy käskijälle. Sitten juodaan viinaa että päästään lamaantuneesta olosta hetkeksi irti. Voi ihmisparkoja. Sääliksi kävisi ellen itse joutuisi kärsimään täällä paskassa mammonanpalvonta kultissa. Lähimmäisenrakkautta ei ole. Jokainen on potentiaalinen taivaspaikan varastaja.
Lisätäkseni vielä edelliseen eli mielestäni Suomessa (kenties muissakin protestantti maissa) ei kannusteta hyveisiin vaan pyritään hakatun lapsen lailla vain välttelemään syntiä ja totellaan prikulleen (ja varmuuden vuoksi vielä vähän päälle) sääntöjä ettei isi suutu. Täällä ei rakasteta Jumalaa vaan sitä pelätään. Halveksittavaa, kuvottavaa, eläimellistä ja täysin epäkristillistä ja Jeesuksen sanan vastaista toimintaa. Protestanttien Jumala on mammona. Yksikään protestantti ei mene taivaaseen.