Miten rukoillaan? Onko olemassa jokin erityinen, oikea, tapa rukoilla? Useimmat varmasti ainakin ristivät kätensä ja sulkevat silmänsä kun tulee rukoushetki. Oletamme helposti, että oikea muoto on tarpeellista oikean sisällön synnyttämiseen.  Onko rukous kuitenkaan sittenkään suoritus, jonka eri osa-alueiden tulee olla kauniissa sopusoinnussa, jotta rukous tulisi kuulluksi? Minkälaiseen rukoukseen Jumala vastaa?

Kuten ensimmäisestä rukousta koskevasta tekstistä kävi ilmi, ei kristillinen rukous ole suoritus, vaan perustuu ihmisen ja Jumalan väliseen henkilökohtaiseen suhteeseen, jonka perustus on rakkaus. Kristillinen rukous on Pyhän Hengen kautta uskovan sydämeen vuodatetun rakkauden ilmaisua. Rakkaus Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen avaa meille yhteyden, jonka kautta molemminpuolinen kommunikaatio virtaa.

Jeesus opetti rukoilemaan Isää hänen nimessään

Jeesus itse opetti meitä rukoilemaan, kun opetuslapset  sitä erityisesti pyysivät. Pyynnön innoittajana oli ilmeisesti Jeesuksen oma rukouselämä. Jeesus opetti seuraajilleen rukouksen, joka tunnetaan Herran tai Isä meidän-rukouksena. Jeesus opetti meitä lähestymään Jumalaa isänämme, yhteisenä, meitä kaikkia rakastavana. Me saamme siis rukoilla Jumalaa isänämme ja Jeesuksen nimessä, kuten hän myös kehotti.

Matt 6: 6. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
7. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.
9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
11. anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
13. äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta,

Rukous, ei ole litanjan lukemista, se ei ole myöskään uskonnollinen suoritus, joka pitäisi suorittaa määrättyinä hetkinä ja riittävän monta kertaa päivässä. Rukous on luonnollista vuorovaikutusta ihmisen ja Jumalan välillä. Me saamme puhua Jumalalle kuin rakkaalle isälle tuoden hänen tietoon kaiken sen, minkä ikinä haluamme, on se sitten kiitosta, anomista, huolten purkamista tai ihan vain Jeesuksen kehumista. Voimme puhua isälle aina ja kaikkialla. Voimme puhua hiljaa mielessämme tai halutessamme ääneen.

Rukoustapa on yksilöllinen

Rukouksessa ei ole yhtä mallia, johon kaikkien tulisi sopeutua, sen sijaan rukous sopeutuu kaikenlaisten ihmisten erityislaatuun. Me saamme puhua isän kanssa sillä tavalla, mikä tuntuu kulloinkin parhaimmalta. Saamme olla hiljaa, puhua ääneen tai tarvittaessa vaikka huutaa, voimme puhua omin sanoin tai lukien valmiita rukouksia. Molemmat ovat mieluisia Jumalalle. Tärkeintä on sydämen asenne, joka lähestyy Jumalaa rakastavana isänä omasta aidosta tarpeestaan käsin, odottaen isän kohtaamista.

Tärkeämpää, kuin se, että rukouksemme on kaunis ja jalon hiottu on se, että rukoilemme aidosti ilman teeskentelyä. Pääasia on siis se, että rukoillaan, ei se miltä se kuulostaa tai vaikuttaa muiden korvissa. Kyse on uskovan ja Jumalan välisestä henkilökohtaisesta suhteesta, jossa saa vaikka lallattaa, jos henki kehottaa siihen ja rakkaus virtaa edes takaisin, Isän sylissä.