Raamattu on kristinuskon peruskirja, se sisältää eri kirjallisuuden lajien muodossa kristillisen uskon sisällön ja perusteet. Raamattu on oikeastaan ennemminkin kirjasto, kuin kirja. Raamattu sisältää kaikkiaan 66 eri kirjaa eri kirjoittajilta. Raamatun syntyhistoria on Israelin historian mittainen, eli noin 1500 vuotta. Se jakautuu juutalaisten kanssa yhteiseen Vanhaan Testamenttiin ja kristillisellä ajalla syntyneeseen kokoelmaan, joka tunnetaan nimeltä Uusi Testamentti. Osien nimittäminen testamenteiksi on jossain määrin harhaanjohtavaa, koska Uusi Testamentti ei suinkaan korvaa ja siten poista Vanhan Testamentin kirjotuksia, vaan täydentää ja selittää sitä.
Raamatun kirjoittajista tiedetään moniakin asioita. Esimerkiksi Uuden Testamentin ensimmäiset tekstit eli evankeliumit on kirjoitettu Jeesuksen opetuslapsia lähellä olleiden tai opetuslasten toimesta. Uuden Testamentin aineistosta merkittävä osa koostuu Paavalin kirjeistä, joista suurin osa oli osoitettu alunperin Paavalin perustamille seurakunnille vain muutaman ollessa henkilökohtaisia kirjeitä Paavalin ystäville.
Kristillinen käsitys Raamatun syntyhistoriasta on sellainen, että tekstit, jotka muodostavat nykyisen tuntemamme kaanonin, eivät ole syntyneet sattumanvaraisesti yksittäisten ihmisten henkilökohtaisen tuotteliaisuuden ja innostuksen varassa. Yleisesti hyväksytty ymmärrys näkee, että tekstit ovat syntyneet Jumalan vaikutuksesta. Jumala on inspiroinnut henkensä kautta kirjoittajia siinä, mitä he ovat kirjoittaneet ylös ja millä tavalla. Jumalallisesta inspiraatiosta johtuen Raamatun uskotaan omaavan kaikkia kristittyjä ohjaavaa ja kristillistä uskoa määrittävää auktorisoitua sisältöä. Raamattu on yksinkertaisesti sanottuna Jumalan sanaa. Jumalan puhetta ihmisille.
Raamatun kirjastoluonnetta korostaa se, miten erilaisia tekstilajeja sen kansien välistä on löydettävissä. Sieltä löytyy muun muassa aitoa ja tutkimuksen avulla vahvistettua historian kirjoitusta, runoutta, ja tulevaisuuteen suuntautuvaa profeetallista julistusta, jonka osumatodennäköisyys on osoittautunut ajan koetuksessa ylivertaiseksi.
Hämmästyttävin ominaisuus Raamatussa on se, että vaikka se on kirjoitettu hyvin pitkän ajan kuluessa, se on kuitenkin ehyt kokonaisuus, jonka sisällä voidaan hahmottaa kerronnan kaaren kehitystä kohti syvempää Jumalan tuntemusta. Kokonaisuuden eheys puolustaa Raamatun alkuperää sekä inhimillisenä ihmisten kirjoittamana että Jumalallisesti inspiroituna kirjana. Kristillisen käsityksen mukaan voidaan sanoa että Raamatun kirjoitti itse Jumala ihmisen kynällä, yhden kirjan kerrallaan. Apostoli Paavali kirjoittaa Timoteukselle seuraavasti koskien Raamatun tekstejä:
2. Tim 3: 15. ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
16. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
17. että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.
Koska Raamattu on oikeastaan kirjakokoelma, ei sille voida osoittaa inhimillisessä mielessä yhtä kirjoittajaa, ellei sitten hyväksytä kristillistä ymmärrystä siitä, että kirjoittaja oli viime kädessä Jumala, josta Raamattu kertoo.
Eli toisin sanottuna raaattu on suurimmaksi osaksi pelkkää liibalaabaa, jota voi tulkita miten itse miten haluaa. Kaikkiin kysymyksiin löytyy myönteinen sekä kielteinen vastaus. Jos raamattua tulkitsevalla henkilöllä on paljon valtaa ja häntä kunnioitetaan hän voi raamattuun vetoamalla saada ihmiset pekäämään ja tottelemaan hänen käskyjään. Tarkoitan tällä uskon sotia ja kaikenlaista muuta väärää mitä raamatuun vetoamalla ollaan tehty. Kristinusko on ollut jo pitkään kaikkea mitä sen ei pitäsi olla eli tekopyhää ja erillaiisuutta halveksuvaa. Lisäksi suurin osa Jeesuksen opetuksista, joihin koko uskonnon pitäisi perustua on ymmärretty väärin, sillä ne ovat vertauskuvia jotka on otettu liian kirjaimellisesti. Plus kaikki ajan luoma liirumlaarum jne.
Tepolle(18.6.2014)
Raamattua ja kristinuskoa koskeva kommenttisi on sitä kaikkein tavanomaisinta matalamielistä kaunaista kirjoittelua, josta ajattelu kokonaan puuttuu ja jota tällaisilla palstoilla aina esiintyy. Käsitteet ovat sekaisin, mieli vain tekee tölväistä. ”Kristinusko on ollut jo pitkään kaikkea mitä sen ei pitäsi olla eli tekopyhää ja erillaiisuutta halveksuvaa.” Et ymmärrä, että uskonto ja uskonnon tunnustaja ovat kaksi eri asiaa. Jos käyt katsomassa jalkapallo-ottelua ja näet kampituksen, riennätkö heti nettiin kirjoittamaan, että jalkapallo on ihan paska peli, siinä kampitetaan. Olet sitä mieltä, että pelin idea on se, mikä näkyy pelaajien otteista, vaikka sääntökirjaan perehtymällä voisit, ehkä, ymmärtää että jalkapallon ideaan ei kuulu kampitus. Pelaajien vajavainen kyky pelata idean mukaista peliä on jo säännöissä ennakoitu määräämällä sanktiot.
Teppo, kiitos mielipiteestäsi!
Olet vastaansanomattomasti oikeassa siinä, että Raamattua on tulkittu ja tulkitaan varmasti jatkossakin, miten sattuu. Tai aina ei ole kysymys edes tulkinnasta, vaan Raamattua tuntematta (= lukematta) sitä käytetään keppihevosena, milloin mihinkin asiaan ja tarpeeseen.
Raamattu ei ole tässä mielessä poikkeuksellinen. Varmaan kaikkia merkittäviä kirjoja on käytetty rahan ja vallan tavoittelun perusteena. Minusta se kertoo enemmän ihmisestä kuin näistä kirjoista.
Teppo, oletko lukenut Raamattu, vai heitätkö ihan mutulla ”liibalaabaa”-kommentin?
Raamattua moni todella käyttää väärin niin ,että nostaa yhden lauseen ja alkaa sillä mätkiä ja siinä tyylissä on myös harhaopin ainekset .Pyhä Henki kuitenkin avaa omillensa Raamatun sanan niin ,että koko Raamatun kokonaisuus on sopusoinnussa ja ainakin 2-3 lausetta täytyy olla tarkasti linjassaan asiayhteyden kanssa .
jos sattuu pääsemään taivaaseen niin mihin siellä ulosteet joutuvat.
Sitä pitänee kysyä pyhältä hengeltä, eikä meiltä maatiaisilta.
Ok
Kaverit, älkööt huoliko vanhoista ajoista, alkakaa käyttämään öljyä.
Seurasin vuosikymmeniä sitten jehovantodistajia ja huomasin sellaisen piirteen tulkinnassa, että joku tapaus tulkittiin realistisena ja joku toinen symbolisena, eikä siinä näyttänyt olevan mitään logiikkaa. Tulkinta riippui ilmeisesti tulkitsijasta. Johtopäätöksiä!!!
On hyvä kun on joku yhteinen asia mihin väki uskoo ja jaksaa eteenpäin. Se voisi olla yhtä hyvin Kalevala, siinä on jännä tarina. Papisto lähinnä elättää itseään tarinan kertonnalla.