Mikä on sakramentti, josta niin paljon puhutaan? Sakramentti eli mysterion on teologinen käsite, jonka loi Augustinus aikanaan. Sakramentti on pyhä toimitus. Tällaisia erityisiä pyhiä toimituksia ovat mm luterilaisessa kirkossa kaste ja ehtoollinen. Joillakin muilla kirkoilla sakramentteja saattaa olla enemmänkin. Esimerkiksi Roomalais-Katolisen kirkon oppi sisältää 7 eri sakramenttia joita on edellä mainittujen kasteen ja ehtoollisen lisäksi mm pappeus, viimeinen voitelu jne. Sakramentti on käsite, jota ei löydy sellaisenaan Raamatusta.

Augustinus määritteli sakramentin seuraavasti: kun henki yhtyy aineeseen, syntyy skaramentti, eli siis nykysuomeksi pyhä toimitus.

Kaikkien kirkkojen hyväksymiä pyhiä toimituksia ovat jo alussa mainitut kaste ja ehtoollinen. Ne ovat yleisesti hyväksyttyjä, koska molemmista löytyy Raamatusta Herran Jeesuksen Kristuksen suora kehoitus. Jeesus käskee kastamaan ihmisiä hänen nimeensä ja viettämään ehtoollista hänen muistokseen.

Kastekäsky

Matt 28: 18. Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

Ehtoolliskäsky

1. Kor 11: 23. Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
24. kiitti, mursi ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni”.
25. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni”.
26. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.

Kaste ja ehtoollinen ovat siis kaikkien kristittyjen hyväksymiä pyhiä toimituksia, joiden suorittamista pidetään itsestään selvänä ja luovuttamattomasti uskon harjoitukseen kuuluvina. Sen sijaan keskustelua käydään siitä, mitä kyseiset toimitukset vaikuttavat ja kenen on sopiva tulla sakramentista osalliseksi. Muoto on siis yhteinen sisällön aiheuttaessa keskustelua, jopa teologista väittelyä.

Sakramentteja nimitetään myös armon välineiksi, ne siis välittävät ihmiselle Jumalan armoa. Joidenkin käsityksen mukaan sakramenteista osalliseksi tuleminen on itsessään riittävä pelastukseen. Toisin sanoen, sakramentit välittävät ihmiselle pelastuksen uskosta riippumattomasti. Äärimmilleen vietynä tämä näkemys, jota nimitetään sakramentalismiksi katsoo, että usko on sakramentteihin nähden toisarvoinen asia kun on kysymys ihmisen pelastuksesta iankaikkiseen elämään. Valtaosa kristillisistä kirkoista pitää sakramentalismia harhana tai vähintäänkin vinoutumana, koska Raamattu asettaa pelastuksen ehdoksi ensisijaisesti uskon. Ilman uskoa on mahdotonta kelvata Jumalalle sanoo Raamattu, sakramenteista ei ole vastaavaa lausumaa, vaikka Jeesus sanookin, että se joka uskoo ja kastetaan pelastuu. Paino on kuitenkin uskossa, joka ottaa vastaan niin pelastuksen kuin kasteenkin.