Raamattua lukiessa sen todellista ymmärtämistä helpottaa muutama perussääntö. Ensinnäkin on varmistettava, että on uskossa, jolloin voi olettaa Pyhän Hengen olevan paikalla avaamassa sanaa. Kuten totesin edellisessä artikkelissa, Raamattua kannattaa lukea suurempina kokonaisuuksina. Milloin on mahdollista, niin kokonainen kirja kerallaan. Esimerkiksi Paavalin kirjeiden sanoma voi hukkua, mikäli niitä lukee pätkittäin. Tosin monet niistä on niin lyhyitä, ettei niiden lukeminen yhdeltä istumalta aiheuta suurtakaan vaivaa. Sen sijaan luetun ymmärtäminen saattaa olla ajoittain jopa melkoisen työn takana.

Avaimia luetun ymmärtämiseen

Raamattua lukiessa olisi hyvä aina kiinnittää huomiota siihen, minkälaista tekstiä lukee. Onko esimerkiksi kyseessä historiallisuutta kerronnassaan korostava Matteuksen evankeliumi vai Vanhan Testamentin rukous- ja laulukirja Psalmit. Luetun ymmärtämistä helpottaa muutama yksinkertainen kysymys, joita on hyvä toistaa eri tekstien kohdalla uudelleen ja uudelleen. Ensimmäiseksi on hyvä selvittää, kuka kirjoittaa, puhuu tai tekee ja mitä. Keitä on paikalla, eli mikä on alkuperäisen tilanteen kohdeyleisö ja onko paikalla muita, näin erityisesti kun luetaan historiallisia aineksia sisältäviä tekstejä tai Jeesuksen puheita/ vertauksia. Kysymykset, kuka, mitä, missä, milloin, miksi, kenelle ja kenen kanssa  avaavat monia ymmärtämisen lukkoja.  Kysymykset auttavat kirjoittamaan tarinaa, jossa lukija asettautuu silminnäkijäksi. Silminnäkijän näkökulma tekee tekstin usein hämmästyttävän helposti ymmärrettäväksi.

On uskallettava kysyä myös, miksi jokin kirjoitus on Raamatussa. Lähtökohtaisesti on nimittäin niin, ettei Raamattuun ole sisällytetty mitään selkeitä itsestään selvyyksiä, eikä kaikenlaista turhanpäiväistä. Raamatun kirjoittamisen aikoihin on kirjoitus taito ollut suhteellisen harvinaista ja välineet vaikeasti saatavilla. Papyrukselle tai pergamentille ei kirjoitettu mitä sattuu, koska mahdollisuuksia nykyisenlaiseen muokkaamiseen ei ollut. Teksti, joka on päätynyt Raamattuun on siksi varmasti huolella harkittua ja punnittua sisältämättä mitään turhaa tai jättämättä pois mitään oleellista.

Raamatun tekstin ymmärtäminen vaatii monissa kohdin työtä. Osa tekstistä, kuten esimerkiksi kärsimyshistorialliset kuvaukset Jeesuksen kuolemasta ovat helposti omaksuttavissa, kuten voi olettaakin huomioiden, että itse pelastus on asia ja tie, jolta ei edes hullu eksy. Toisaalta tekstissä on lukuisia asioita, joiden  ymmärtäminen vaatii ainakin jonkin verran myös Jeesuksen ajan kulttuurin ja uskonnollisen järjestelmän tuntemista.

Etsittäessä vastausta kysymykseen, mitä jokin teksti tarkoittaa on haettava ensin ymmärrystä siitä, miten ensimmäiset lukijat tai kuulijat ovat asian ymmärtäneet. Kun alkuperäinen tarkoitus on selvillä voidaan katsoa, soveltuuko selitys suoraan nykyaikaan, vai joudutaanko tekstiä soveltamaan. Joissakin tapauksissa saattaa olla niin, että huomaa, ettei tekstiä ole suinkaan tarkoitettu kanoniseksi ohjeeksi siitä, miten tulee toimia, vaan varoittavaksi esimerkiksi. Esimerkiksi Jobin kirjaa luettaessa on huomioitava, että kirjan lopussa Jumala puhuu ja ilmoittaa, että suuri osa kirjasta on silkkaa valhetta, nimittäin kaikki, mitä Bildad, Sofar ja Elifas olivat puhuneet Jobille. Huolimatta siitä, että Jobin kirjasta on niin suuri osa valhetta, ei itse kirja ole kuitenkaan turhaan Raamatussa, se opettaa meille sitä, miten ihminen, jolla ei ole Jumalan Hengen valoa käsittelee kärsimyksen vaikeata aihetta. Kyseiset tekstin osat ovat peili, jota vasten Hengen valaisema viisaus osoittautuu inhimillistä viisautta paljon kirkkaammaksi.

Tärkeintä Raamatun ymmärtämisen kannalta on se, että sitä luetaan Rukouksen hengessä ja Pyhän Hengen yhteydessä. Silloin lukija voi olla varma, että riippumatta omatusta taustatiedosta tai kulttuurin tuntemisesta, Raamatusta avautuu se, mikä on meille jokaiselle tärkeintä, Jumalan rakkauden viesti pelastuksesta, joka on valmistettu Jeesuksen veriuhrin kautta Golgatalla. Raamatun lukeminen uskossa siunaa lukijaa, vaikka ei osaisikaan alkukieltä.